Armon varassa
Uskossa eläminen on sen sijaan jokapäiväinen valinta. se on elinikäinen prosessi, jossa vuorottelevat syntiin lankeamknen, katumus, usko - epäusko, synnistä kääntyminen ja Kristukselle eläminen Pyhän Hengen voimassa.
Tässä kohtaa arjen todellisuuteen astuu mukaan tahtomme. Yllätyd yllätys, vaikka olemme tulleet uskoon ja Jumala on tullut asumaan meihin Henkensä kautta, vanha luontomme elää ja voi hyvin edelleen ja - niin kuin tiedämme - nostaa päätään aika ajoin pyrkien itsepintaisesti ensimmäiselle sijalle ohi Kristuksen. Toivottavasti et häkeltynyt tästä; minusta tai sinusta ei olekkaan tullut pyhimystä.
Ei ole helppoa - ainakaan minulle - alistaa hyvinkin uppiniskaista tahtoani Kristuksen alaisuuteen, mutta kun niin teemme, on kuin sijoiltaan mennyt olkapää menisi jälleen paikoilleen. Elämä ilman sopusointua Jeesuksen kanssa on tressaavaa ja jännitteistä. Hänen läsnäolossaan löydämme rauhan.
Tänäkin aamuna on ihan pakko kysyä itseltä: kumpi hallitsee minua tänään, minä itse vai Kristus? Miten on sinun laitasi?