Diakoniakoulutus IK:ssa
Kohtaaminen ja vuorovaikutus diakoniakoulutuksen ytimessä
Diakoniakoulutus Iso Kirja -opistolla Keuruulla on historiallinen ja merkityksellinen oppimismatka, jossa diakoniatyön syvin olemus ja perusta kietoutuvat yhteen. Koulutuksen alku oli erityisen vahva, kun minä ja Tino Varjola saimme kunnian toimia starttiviikonlopun kouluttajina. Kolmen päivän intensiivinen kokonaisuus loi pohjan opiskelijoiden matkalle tutkintoon johtavaan diakoniatyön maailmaan: Tino syvensi ymmärrystä diakoniatyön etiikasta ja teologisista perusteista, kun taas minun opetukseni keskittyi ryhmädynamiikkaan, kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen auttamistyössä.
Ryhmissä toimiminen ja vuorovaikutuksen ymmärtäminen ovat keskeisiä taitoja diakoniatyössä. Jokainen avun tarvitsija kohtaa diakoniatyöntekijän omasta elämäntilanteestaan ja kokemuksistaan käsin. Vuorovaikutus ei ole vain sanoja, vaan myös asennetta, läsnäoloa ja kykyä kuunnella. Opetukseni punainen lanka oli herättää opiskelijat huomaamaan, miten he itse vaikuttavat ryhmän dynamiikkaan ja miten vuorovaikutustaidot voivat joko vahvistaa tai heikentää yhteisön toimintaa.
Ryhmissä tapahtuva toiminta noudattaa tiettyjä vaiheita: muotoutuminen, kuohunta, normittuminen, toiminta ja päättymisvaihe. Kun diakoniatyön opiskelijat ymmärtävät nämä kehitysvaiheet, he voivat toimia tietoisemmin ja rakentavammin ryhmätilanteissa. Esimerkiksi seurakunnan ruoka-apuryhmä voi alkuvaiheessa olla varovainen ja kohtelias, mutta pian esiin nousee erimielisyyksiä. Konfliktien läpikulkeminen ja yhteisten toimintatapojen muovaaminen on keskeistä, jotta ryhmästä tulee toimiva ja tehokas.
Toinen keskeinen teema oli kohtaaminen ja vuorovaikutus erilaisissa asiakastilanteissa. Diakoniatyön kontekstissa kohtaaminen tapahtuu usein elämän haasteiden keskellä. Kohtaamisen laadulla on suuri merkitys: oikeanlainen vuorovaikutus voi antaa avuntarvitsijalle toivoa ja tunnetta siitä, ettei hän ole yksin. Opiskelijat harjoittelivat aktiivista kuuntelua, empaattista läsnäoloa sekä erilaisten asiakkaiden kohtaamista – olipa kyse monikulttuurisista asiakkaista, kriisitilanteessa olevista henkilöistä tai ikäihmisistä.
Kolmen päivän aikana opiskelijat pääsivät myös reflektoimaan omia vuorovaikutusmallejaan ja kokemuksiaan ryhmätoiminnasta. Tämän itsetuntemuksen avulla he voivat kohdata toisia tietoisemmin ja rakentavammin. Lopulta diakoniatyössä kyse on siitä, miten me kohtaamme toisemme, miten kuuntelemme ja miten osoitamme välittämistä.
Tino Varjolan syvällinen pohdinta diakoniatyön eettisestä ulottuvuudesta sekä teologisista perusteista loivat opiskelijoille vankan pohjan ymmärtää diakoniatyön ydintä: palvelua, laupeutta ja läsnäoloa. Yhdessä opetuskokonaisuutemme muodostivat eheän ja vaikuttavan aloituksen diakoniakoulutukseen.
Tämä startti oli vain ensiaskeleita matkalla, joka johdattaa opiskelijat syvemmälle diakoniatyön moninaisiin ulottuvuuksiin. On ilo ja etuoikeus olla mukana rakentamassa tulevaisuuden diakoniatyöntekijöiden osaamista ja sydäntä ihmisten palveluun.