Aamun ajatus - kysyy, että olisiko jo aika kääntyä herrojen Herran puoleen? Raamattu toteaa, että Herran pelko (lue terve ja oikeanlainen kunnioitus) on viisauden alku. Siellä, missä ei pelkoa ole, siellä kaikenlaiset muut pelot ja tyhmyyden hiipivät ovista ja ikkunoista sisälle tai jopa marssien röyhkeästi paraatiovesta. Nykypäivänä Raamatun toteamus ihmispelosta on meille ansoineen arkipäivää, vaikka hyötynäkökulmaa tärkeämpi kysymys pitäisi olla se, mikä on totta ja oikein. Juridiikkakaan ei tuo tähän helpostusta sillä, joku asia voi nykyään olla juridisesti oikein mutta eettisesti väärin.
Herrojen pelko on muuttanut ajassamme muotoa. Enään ei tarvitse heidän eteensä mennä hattu kourassa, vaan kansa käy sisälle ja ulos lippalakki päässä. Nykyinen herrapelko on pikemminkin sitä, että pelkäämme, mitä kaikkea vahinkoa nuo herrat saavat aikaan. Tyhmyydellä ei näytä olevan mitään rajoja, kun kysymyksessä on oma etu - ei pommit herroihin osu.
Olisko jo aika kääntyä herrojen Herran puoleen?
Väkivallan pelko on lisääntynyt. Arkipäivät ovat niin kuin Noaan päivinä: maa tuli täyteen väkivaltaa ja kaikkea saastaa. Ennen saatoimme ajatella väkivallan viihtyvän epämääräisissä piireissä ja pienillä kujilla tai jossain kaukana Suomesta - lintukodostamme. Nykyään se voi kohdata meidät vaikka maitokaupassa. Neljän seinän sisällä väkivalta senkun kasvaa kasvamistaan. Monista perheistä ovat ehtyneet usko, toivo ja rakkaus, tilalle on tullut tuska, pelko ja hakkaus. Olisko jo aika kääntyä herrojen Herran puoleen?
Jumalasta lopullisesti eroon joutumisen pelko on vähentynyt. Ennen se saattoi olla viimeinen pidike pahanteolle toista ihmistä tai itseään vastaan. Nykyisin saarnaajat ovat myönteisempiä ja hienotunteisempia, jottei kukaan vaan pahoita mieltään. Välinpitämättömyys herrojen Herrasta johtaa piittaamattomuuteen ihmisestä. Olisko jo aika kääntyä herrojen Herran puoleen?
Suomalaista yhteiskuntaa on rakennettu vuosisatoja Raamatun varassa. Kristillisestä uskosta olemme omaksuneet käsityksemme ihmisen ja elämän arvosta, avioliiton ja perheen merkityksestä, oikeasta suhteesta työhön, omaisuuteen ja lähimmäiseen, rehellisyyden, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvoisuuden sekä demokratian. Ja mikä onkaan tämän Kirjan sisällön arvo nyt yhteiskunnallisia arvoja miettiessämme? Olisko jo aika kääntyä herrojen Herran puoleen?
Viimeisinä vuosina vallassa olevat herrat ovat nakertaneet tietoisesti meitä eroon kristillisistä arvoista sellaisiin maailmankatsomuksiin, jotka eivät kestä ja tuovat mukanaan pelon kunnioituksen sijaan. Myös oma yhteisöni, romanit, ovat imeneet itseensä nuo uudet ja meille vieraat arvot ja se näkyy kaikenlaisen vääryyden ja epäkuranttimaisuuden ilmentymisenä sekä ennen kaikkea kulttuurimme peruskivijalan; toisen ihmisen ja itsensä kunnioittamisen laiminlyömisenä ja jopa sen vastakkaisina tekoina. Me olemme lakaisseet Jumalan kunnioittamisen maton alle. Olisko jo aika kääntyä herrojen Herran puoleen?
Maailman suuntaa emme ehkä kykene enää muuttamaan, mutta emme ole saaneet lupaa myöskään lopettaa työtä sen eteen, koska jokainen yksittäinen herääminen elämän todellisuuteen on voitto ikuisuutta ajatellen.
