Hyvinvoivasta yhteiskunnasta kohti radikalisoitumista
Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on ollut sen yhteisöllisyydessä, mikä tuottaa toimintakykyisiä, osaavia ja hyvinvoivia kansalaisia. Vaikka pitkällä aikajänteellä suomalaisten hyvinvointi ja terveyden taso ovat jatkuvasti kohentuneet, on hyvinvoinnin ja terveyden jakautuminen väestössä alkanut kehittyä yhä eriarvoisempaan suuntaan.
"Syrjäytymisen lieveilmiöinä ei ole vain "pultsaroituminen" vaan myös toinen ääripää radikalisoituminen"
Viime vuosien vaikea talouskehitys sekä parasta aikaa kaikkia koetteleva globaali pandemia on heijastunut syrjäytymisriskiin. Erityisesti nuorten syrjäytyneiden määrä takia on kasvanut ja sosioekonomisen taustan vaikutus muun muassa oppimistuloksiin on kasvanut. Syrjäytymisen taustalla olevat syyt ovat monitasoisia, yhteiskunnallisista tekijöistä aina perhe- ja yksilötason tekijöihin. Taloudellinen, sosiaalinen ja sivistyksellinen polarisaatio uhkaavat myönteistä yhteiskuntakehitystä sekä väestösuhteita. Vaikka koko maailma teki hetkessä digikolmiloikan, on teknologisen kehityksen myötä digitaalisesta eriarvoistumisesta kehittynyt myös yksi syrjäytymisen muoto lisää.
Syrjäytymisen riski on erityisen suuri etenkin vähän koulutetuilla, huostaan otetuilla ja maahanmuuttajataustaisilla nuorilla. Iso haaste on myös riskitekijöiden kasautuminen. Keskeisiä riskejä ovat työttömyys, heikko koulutus, huono terveys, yksinäisyys sekä näköalattomuus ja osattomuuden kokemus. Erityisesti moniulotteisissa elämäntilanteissa tai siirtymävaiheissa voi syrjäytymisen riski kasvaa ja jopa periytyä vanhemmilta lapsille. Syrjäytymisen lieveilmiöinä ei ole vain "pultsaroituminen" vaan myös toinen ääripää radikalisoituminen, klaaniintuminen, jossa väkivalta ja järjestäytynyt rikollisuus löytävät oivan maaperän.
Tulevaisuudessa eriarvoistumisen ja siihen liittyvän syrjäytymisen torjuminen ovat keskeisiä tavoitteita yhteiskuntarauhan, kansanterveyden kohottamisen ja kustannusten hillitsemisen sekä työllisyysasteen nostamisen kannalta. Voidaanko tämä toteuttaa yhteisöllisesti digitaalisten välineiden kautta vai tarvitaanko siihen jotain muutakin? No tarvitaan tietenkin!
Ehkäisevä työ on avainasemassa kavennettaessa hyvinvointieroja. Keskeistä on puuttua ongelmiin varhain sekä tukea ihmisiä itsenäisessä selviytymisessä kokonaisvaltaisesti ja taata muun muassa yhdenvertainen pääsy varhaiskasvatukseen ja koulutukseen sekä työelämään kehällisistä määreistä riippumatta, jotta todellinen tasavertaisuuden saavutettavuus toteutuu. Työmarkkinoille kiinnittyminen ja työn tekeminen ovat tutkitusti kestävimmät keinot torjua eriarvoisuutta, mutta työn muutoksen ja työmarkkinoiden jakautumisen myötä myös työmarkkinoilla tapahtuu muutoksia. Yksikään sektori tai toimija ei voi onnistua toimimalla yksinään, vaan tarvitaan hallinnonrajat ylittävää yhteistyötä.
Koska meillä ei ole sitä tekoälyjokua, joka asiat korjaa, ainakaan vielä, tarvitaan meitä liveihmisiä asioiden ylläpitämiseen ja korjaamiseen
#jokainennuoriontärkeä #KDkuntavaaliehdokas