Jos me vaikenemme, niin kivet huutavat

Aamun ajatus - Pappi ja keskistysleirivanki Martin Niemöller on kirjoittanut pysäyttävän runon vaikenemisen vaikutuksesta arvostellessaan älymystön pelkurimaisuutta natsien eri ihmisryhmiin kohdistamissa vainoissa 1930-luvun Saksassa.:

"Saksassa natsit tulivat hakemaan kommunisteja, enkä minä korottanut ääntäni, koska en ollut kommunisti. Sitten he tulivat hakemaan juutalaisia, enkä minä korottanut ääntäni, koska en ollut juutalainen. Sitten vuorossa oli ammattiyhdistysmiehet, katolilaiset, romanit, enkä minä edelleenkään korottanut ääntäni, koska en ollut mikään heistä. Lopulta he tulivat hakemaan minua.... mutta silloin ei ollut enää ketään, joka olisi korottanut ääntään." (Martin Niemöller: "First They Came for the Socialists..."United States Holocaust Memorial Museum.)

 

Tämä on hyvien ihmisten vaikenemisen ketju jatkuu. Vääryydet marssitetaan meidän eteemme toreilla ja medioissa, hallintoelimissä ja lain varjolla tuomioistuimissa, ja katsomoissa istumme me, mutta me olemme vaiti, koska asiat eivät koske meitä. tiesitkö, että me osallistumme pimeyden töihin olemalla hiljaa ja kääntämällä päämme pois; ei koske minua. Saatamme ajatella, ettei yksi ihminen mitään voi tehdä, ja samalla pidämme huolen siitä, että oma nahkamme pelastuu.

 

Monestikaan pahin ei ole se, joka tekee jotain vaan se, joka katsoo vierestä eikä tee mitään vääryyden estämiseksi.