Laupeutta minä tahdon en almuja

30.09.2021

Millainen seurakunta on sanojen ja tekojen seurakunta?

Ensimmäinen seurakunta oli sanojensa mittainen seurakunta, joka tunnettiin rakkaudesta. Mitä se käytännössä tarkoitti. Sitä, että evankeliumin levittämisen lisäksi, seurakunta piti kokonaisvaltaisesti huolta etenkin omasta väestään; huolehtivat leskistään, orvoista ja ruokkivat nälkäiset. Ja koska elämä oli tuonakin aikana  muutakin kuin leskenä olemista ja nälkää näkemistä niin varmasti seurakunnan diakonia oli holistisen kokonaisvaltaista.

 

Diakoninen seurakunta tänään ja huomenna odottaa meiltä sitä, kohtaamme ihmiset muutenkin kuin käännyttämisemme kohteena. Diakoniassa Evankeliumi ja sielunhoito - niin sisäpuolelle kuin ulkopuolellekin - välittyy "käsiemme" ja "jalkojemme" sekä osaamisemme eli konkreettisen tekemisiemmme kautta ja näin tuemme julistettua tai julistettavaa evankeliumia.


Kun pohdimme diakoniaa tulee muistaa muutama tärkeä kokonaisuus:

 

1. Diakonia on yhtäaikaa seurakunnan yhteinen tehtävä ja erityinen diakonin virka. Jokaisessa seurakunnassa tulisi olla vähintään yksi virkaanvihitty diakoni, joka etupäässä organisoi, koordinoi ja johtaa yhdessä vanhinten ja pastorin kanssa seurakunnan diakoniaa ja toteuttaa sitä vapaaehtoisten ja muiden diakonien kanssa. Raamatun edellytykset vanhimmalle ja diakonille ovat samat, vain henkilön toiminta on erilaista. Nämä kaksi virkaa Raamattu näkee erillisinä, vaikka meillä onkin diakonipastoreita.


2. Diakoninen seurakunta, mitä se on?
Diakoniatyön pääperiaate on tukea kaikkein heikoimmilla olevia, etsiä niitä, jotka eniten kärsivät, kohdata ja auttaa ihmisiä kokonaisvaltaisesti, henkisesti, hengellisesti ja aineellisesti; edistää lähimmäisen rakkauden toteutumista, välittää armoa ja toivoa, kuunnella ihmisen tarinaa, puolustaa heikompia esim. Antamalla heille ääni. Vaikka autettavat viisveisaisivat tarjoamastamme hengellisyydestä, diakonian tehtävä on auttaa yhdenvertaisella intensiteetillä. 


3. Diakoninen seurakunta tänään ja huomenna
Diakoniatyölle on ja tulee varmasti aina olemaan tarvetta niin tänään kuin huomennakin, sillä hätä ja tuska eivät koskaan lopu maailmasta. Diakonia on etsinyt ja etsii niitä, jotka syystä tai toisesta ovat joutuneet muiden ihmisten tai elämän sortamiksi. Ihmiset joutuvat vainotuiksi ihonvärinsä, mielipiteidensä, tai uskonsa vuoksi. Ongelmien syyt voivat olla syvällä saavuttamattomissa tai niihin ei ole itse voinut vaikuttaa. On työssään sivuun joutuneita, ylivelkaantuneita, mielenterveyden kanssa kamppailevia ja eri tavoin elinmahdollisuutensa menettäneitä. Ihmisiä, samanlaisia kuin me itse olemme.


Omassa diakoniavihkimyksessäni meille sanottiin " Seiskää te rakkaat diakonit, tällaisten ihmisten rinnalla, sillä he tarvitsevat kuulevia korvia ja paljon rakkautta. Me ihmiset pyrimme ylöspäin kohti ylevää ja kaunista, Jumala laskeutuu alas kohti rumaa ja heikkoa."