Maailmallisuuden henki
Maailmallisuus on ennenkaikkea asenne, henki, ilmapiiri, mikä läpäisee koko yhteiskunnan. Se on asenne, joka asettaa ihmisen itsensä kaiken etusijalle eikä välitä Jumalasta ja Hänen käskyistään. Maailmallisuuden näkökentän omaavan ihmisen mieli on vain tässä näkyvässä maailmassa, eikä se koskaan uhraa ajatustakaan Jumalalle tai ikuisuudelle. Maailmallisuus ilmenee lukemattomin eri tavoin: itsekkyytenä, konventioina (tapoina), mielihyvänä aineellisiin asioihin ( vrt. Vallila sitä Vallila tätä), kyltymättömänä kunnianhimona, itsensä korostamisena muiden kustannuksella.
Meidän tulee kristittynä luonnollisesti välttää kaikkea sitä, minkä Jumala on ilmoittanut synniksi; siitä ei varmaan meistä kenelläkään ole epäilystä, toivottavasti. Jokaipäiväiseen elämään kuuluu asioita, jotka eivät sinänsä tai itsessään ole syntiä mutta joista väärin käytettyinä tulee syntiä. Mielihyvässä ei ole mitään väärää, ellei sitä käytetä väärin. Kunnianhimo on olennainen osa lujaa luonnetta, mutta väärinkäytettynä se voi tuhota ihmisen. Kaunis koti ja hyvät vaatteet, auto, talo jne. eivät ole pahe mutta saattaa muuttua ahneudeksi.
Ollaan varuillamme, ettei maailmalllisuuden henki vaivihkaa hiivi elämäämme.