Onko yhdenvertaisuus vain sana?
Romanien ihmisoikeudet ja Suomen kaksoisstandardit. Suomi on tuhansien järvien maa, maailman onnellisin maa ja... samaan aikaan myös tuhansien mielipiteiden? Hallitus selvisi luottamusäänestyksestä, mutta kenen luottamus ja mihin hintaan? Tämä on se hetki, jolloin meidän on kysyttävä itseltämme: mikä on yhdenvertaisuuden hinta Suomessa ja koskeeko se kaikkia?
Suomalainen romanivähemmistö, vajaan 10 000 hengen yhteisö, on elänyt virallisesti Suomessa 464 vuotta, arjen todellisuudessa liki 500 vuotta. He ovat osa suomalaista kulttuurimaisemaa, mutta heidän kohtelunsa on valtava takaisku eurooppalaisille arvoille, kuten ihmisoikeuksille ja sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle. Romanit ovat tutkitusti Euroopan suurin ja syrjityin vähemmistö. Romanivastaisuus - antigypsismi, nostaa päätään monissa maissa yhdessä rasismin ja antisemitismin kanssa.
Kuinka on mahdollista, että julkisessa keskustelussa voidaan puhua romaneista halventavasti ilman minkäänlaista sanktiota? Onko tämä hinta taisteluista isänmaamme itsenäisyyden puolesta, johon myös meidän veteraanimme ja lottamme osallistuivat? Onko tämä se yhteiskunta, joka kunnioittaa jokaista kansalaistaan, romanien vuodattamaa verta? Vihapuhe ei ole vain "vapaa mielipide", se on teko, joka vahingoittaa yksilöitä ja yhteisöjä. Se luo ilmapiirin, jossa syrjintä ja rasismi voivat rehottaa.
Diakonia-ammattikorkeakoulu on tehnyt useita vuosia töitä molemminpuolisen kohtaamisen edistämisessä. Viimeisin kampanja, #Työnimi, nosti yhdenvertaisuus kysymyksen aivan uudelle tasolle. Mutta pelkät kampanjat ja juhlapuheet eivät riitä. Tarvitaan kahdensuuntaista tiedon lisäämistä yhdenvertaisuudesta, päämäärätietoista koulutusta ja reservissä olevan työvoiman käyttöönottamista.
Nyt on aika kysyä itseltämme: haluammeko todella olla osa yhteiskuntaa, joka sallii avoimen vihapuheen ja syrjinnän? Oletko koskaan miettinyt, miltä tuntuisi tietoinen syrjintä tai peruspalveluiden evääminen ilman syytä vain sen takia, että sinä olet silmälasipäinen, punatukkainen... etnisyytesi takia? Moni romani tietää, miltä nuo asiat tuntuvat ihan fyysisesti.
Jokaisella on oikeus olla "normaali". Mutta mitä se tarkoittaa, kun "normaalius" on etuoikeus, jota ei jaeta yhdenvertaisesti? On aika lopettaa kaksoisstandardit. On aika, että jokainen meistä, olipa kyseessä politiikan puheenvuoroista, asiantuntijoiden tulkinnoista, arkikeskustelusta tai median otsikoista, kysyy itseltään: "Uskallanko kohdata ihmisen kulttuurin sijaan?"
Juhlapuheiden sijaan tarvitaan arkisia verbejä! Meidän on aika herätä siihen todellisuuteen, että yhdenvertaisuus ja ihmisarvo eivät ole kaikkien kohdalla itsestäänselvyyksiä, vaan arvoja, jotka vaativat jatkuvaa puolustamista ja vahvistamista. Jokainen meistä on osa tätä yhteiskunnallista kudosta, ja meillä on sekä oikeus että velvollisuus vaikuttaa sen suuntaan. Älkäämme siis tyytykö vain sanoihin, vaan olkaamme tekojemme mittaisia. Kysykää itseltänne: mitä minä teen tänään rakentaakseni yhdenvertaisempaa huomista? Sillä lopulta, se mitä emme tee, määrittelee meidät yhtä paljon kuin se, mitä teemme."
Mertsi Ärling
Ihmisoikeuspuolustaja
varapuheenjohtaja
Suomen vanhin romanijärjestö Romano Missio ry (1906)
Hallituksen jäsen
Holokaustin uhrien muisto ry
TKI-asiantuntija
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Romanien osallisuuden, koulutuksen ja työllistymisen yhdenvertaisuusasiat