Romanien työllisyys - isoja haasteita, paljon mahdollisuuksia

Selvityksistä poimittuja taustatekijöitä Suomen romanien kouluttautuminen ja työllistyminen ovat olleet monin tavoin haastavia yhteiskunnallisia kysymyksiä useiden vuosikymmenten ajan. Romanien kouluttautumista ja työllistymistä omana ryhmänään on kuitenkin tutkittu Suomessa melko vähän. Suomessa lainsäädäntö kieltää tilastoinnin etnisyyden perusteella (L 5233/1999), mikä vaikeuttaa tutkitun tiedon tilastoimista myös romaneista. Yksittäisiä tutkimuksia ja selvityksiä (Syrjälä & Valtakari 2008; Syrjintävaltuutettu 2014; Blomerus & Rajala 2015) on kuitenkin tehty samoin kuin kymmenittäin erilaisia hankkeita ja projekteja, jotka ovat keskittyneet romanien kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja osallisuuteen sekä etupäässä koulutuksen parantamiseen. Vasta viime aikoina enenevässä määrin ja nyt varsinaisesti Nevo tiija -hankkeessa työllisyyden problematiikkaan on tartuttu isolla kädellä (Nevo tiija -hanke 2016, 7). Valtakunnallisuudella ja aiempia laajemmalla konsortiolla Nevo tiija -hanke on tuonut uutta näkökulmaa Suomen romanien tavoittamiseen, osallisuuteen sekä työllistymiseen. 

Suomen romanien koulutustaso, joka on suoraan yhteydessä työllistymiseen, on Opetushallituksen teettämän selvityksen mukaan viime vuosikymmeninä noussut, ja selvityksen pohjalta onkin nähtävissä, että yhteisössä vallitsee entistä myönteisempi asenne kouluttautumista kohtaan. Yhä useamman romanitaustaisen opiskelijan valmistuminen ammatillisista opinnoista, lukiosta tai korkeakoulusta toimii esimerkkinä ja kannustimena muille yhteisön jäsenille sekä ponnahduslautana työelämään. Vastaavasti työ- ja elinkeinoministeriön teettämän selvityksen mukaan (Syrjä & Valtakari 2008) yhteisön jäseniä on edustettuna entistä useammissa ammateissa ja monipuolisemmin työelämän eri tasoilla. Voitettavia haasteita on silti vielä melkoisen paljon, joista yksi suurimmista on yhdenvertaisuus työmarkkinoilla (Ärling 2018d). (Blomerus & Rajala 2015, 79-80.) 

Nevo tiija -hankkeen toimintojen kautta työllistyneiden määrä lisääntyi reippaasti yli 100 henkilöllä hankkeen aikana. Lisäksi kuusi henkilöä aloitti yritystoiminnan. Hankkeen aikana reilusti yli 500 viranomaista ja korkeakouluopiskelijaa on koulutettu paremman asiakaspalvelun ja -kohtaamisen sekä mahdollisuuksien tarjoamisen osaamiseksi. Median, tiedottamisen ja viestinnän kautta on kyetty vaikuttamaan koko suomalaiseen yhteiskuntaan romanien osallisuuden ja työllisyyden edistämiseksi sekä syrjäytymisen, syrjäyttämisen ja syrjinnän ehkäisemiseksi. (Ärling 2018e, 6.) Viestinnän merkitystä hankkeen vaikuttavuuden välineenä on tarkasteltu tämän julkaisun luvussa 5. Hankkeen 2,5 vuoden aikana romaneita saavutettiin ympäri Suomea useita tuhansia, heidän tietoisuutta lisättiin osallisuudesta ja osallistumisesta omiin ja yhteiskunnallisiin asioihin sekä koulutuksen ja työllistymisen mahdollisuuksista. 

Laajan ja monimuotoisen käytännön toiminnallisuutensa lisäksi Nevo tiija- ja Tšetanes naal -hankekonsortioiden yhteistyönä tuotettiin yhteensä 25 erilaista sosiaalista innovaatiota eli mallinnusta, joissa kuvataan tiivistetysti hyviä käytäntöjä romanityöstä koulutus- ja työllisyysnäkökulmista. Yksi mallinnuksista on Tuumasta töihin -koulutusmalli (Liite 17), johon tässä artikkelissa syvennytään tarkemmin. Koulutusmallissa tiivistyy aikaisemmista tutkimuksista koottu tieto sekä 2,5 vuotta kestäneen hankkeen aikana saatu intersubjektiivinen kokemus ja asiantuntijaosaaminen romanien kouluttautumisen ja työllistymisen haasteista ja mahdollisuuksista. Koulutusmallista tehtiin myös ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyö Romanien työllistyminen ‒ kompastuskivi vai ponnahduslauta?: Tuumasta töihin -koulutusmalli ponnahduslautana työllistymiseen (Ärling 2108a). Katsoessa koko Nevo tiija -hankkeen vertikaalisia ja horisontaalisia vaikutuksia ja vaikuttavuutta romaniyhteisöön sekä yhteiskuntaan, uskallan väittää Nevo tiija -hankkeen olleen toistaiseksi yksi merkittävimmistä yksittäisistä hankkeista romanien kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin, osallisuuden ja työllisyyden edistäjänä. (Ärling 2018a, 29-31, 48, 59-64; Ärling 2017c, 3.) 

Konsortiosta saatiin leveät hartiat toiminnalle 

Nevo tiija -hanke koostuu kahdeksasta toimintakulttuuriltaan hyvinkin erilaisesta osatoteutuksesta. Jokaisella osatoteutuksella on ollut hankkeessa yhteisten tavoitteiden lisäksi osatoteuttajakohtaiset tulostavoitteet sekä osallistujaryhmät. Konsortion monimuotoisuus ja limittyminen sisarhanke Tšetanes naalin kanssa esitetään luvun 1 kuviossa sivulla 11. Hankkeeseen ovat valikoituneet jo suunnitelmavaiheessa sellaiset osatoteuttajaorganisaatiot, jotka hankesuunnittelutyöryhmän mukaan parhaiten pystyivät vastaamaan sekä romanikentän että Euroopan rakennerahaston toimintalinja 5:n vaateisiin. Jokainen mukana ollut osatoteuttaja on tehnyt merkittävää työtä kokonaisuuden eli romanien osallisuuden, työllisyyden ja paremman huomisen puolesta. (Nevo tiija 2016, 3‒4; Työ- ja elinkeinoministeriö 2018; STM 2018.) 

Konsortiomainen kokonaisuus on osoittautunut useiden tutkimuksien mukaan myönteiseksi tavaksi toteuttaa varsinkin isoja hankkeita. Erityisen positiivista useasta osatoteuttajasta koostuvassa kokonaisuudessa on se, että hanketyöntekijät voivat sukkuloida eri osatoteutuksien välillä, vaikka palkanmaksajana pysyykin rekrytoinnin tehnyt organisaatio (Järvenpää 2017). Tämä sukkuloiminen, joustava työnteon tapa eri osatoteuttajien kesken, on isoissa hankkeissa tärkeää, varsinkin hankkeiden alkuvaiheessa, jotta päästään heti käsiksi varsinaisen projektin toteutukseen ja myös yhteinen päämäärä pysyy kirkkaana. Tätä sukkuloimisen mahdollisuutta hyödynnettiin hankkeessa ajoittain. (Virtanen, Jalava, Koskela & Kilippa 2006, 44; Opetusministeriön selvityksiä 2007, 12-13; Furman, Pinjola & Rubanotvitsch 2014, 20-21, 23.) Nevo tiija -hankkeessa oli töissä useita romanitaustaisia työntekijöitä (17 työntekijää 26 työntekijästä). Työskentely oli motivoitunutta, intensiivistä sekä sydämellistä. 

Yhdessä tekeminen tuo lähes poikkeuksetta lisäarvoa. Useimmiten yhden organisaation tarjoamat taloudelliset ja henkiset resurssit eivät yksinään yllä siihen, mitä konsortiomaisella yhteistyöllä voidaan saavuttaa. (Toivola 2006, 5; Nevo tiija 2016, 3‒4.) Verkostoitumisessa on siis selvästi synergian tuottamaa voimaa (Virtanen, Jalava, Koskela & Kilippa 2006, 44). Tämä yhteistyön voima oli Nevo tiija -hankkeessa silmin nähtävissä, samoin kuin Kotimaani ompi Suomi - Romanit 500 vuotta 100-vuotisessa Suomessa -sateenvarjohankkeessa, jossa Nevo tiija -hanke sai olla mukana Opetushallituksen ja Taiteen edistämiskeskuksen sekä Suomen Romanifoorumin ja Tšetanes naal -hankkeen kanssa (Romanien osallisuus 2017). Tasavallan presidentin suojelema Kotimaani ompi Suomi -sateenvarjohankkeen yhteistyönä innovoitiin myös osallistavan yhteistyön toimintamalli (Liite 12) sekä pedagogisesti suunniteltu toiminnallinen ja dialoginen viranomaisten koulutusmalli, Monimuotoinen Suomi -työpaja romanikulttuurista (Liite 14). 

Isossa hankekonsortiossa yhteisten päämäärien saavuttaminen ei kuitenkaan aina ole helppoa tai yksinkertaista. Yksi isoimmista haasteista oli hankkeen loppumetreille saakka sen hahmottaminen yhdeksi kokonaisuudeksi. Osatoteuttajien puheissa ja toiminnoissa nousi usein ajatus, että hanke koostuisi monesta itsenäisestä projektista yhteisen hankenimikkeen sisällä, vaikka siitä konsortiossa ei ole kyse. Myös erilaisten organisaatioiden hallinnollinen jähmeys vaikutti kokonaisuuteen juuri sen tähden, että kyseessä oli yksi hanke eikä joukko itsenäisiä projekteja. Raskas ja hierarkkinen byrokratia vaikutti muun muassa siihen, että osa konsortiossa mukana olevista osatoteutuksista pääsi aloittamaan aktiivisen hanketoiminnan vasta kahdeksan kuukauden kuluttua virallisen aloituspäivän jälkeen, ja se on ajallisesti merkittävä viive tulostavoitteiden kannalta 2,5-vuotisessa hankkeessa (Ärling 2018b, 27). 

Nevo tiija -hankkeessa tuotiin myös aivan uudenlaista toimintatapaa avoimuudessa ja läpinäkyvyydessä heti alusta alkaen. Hankkeen sisältöä, kokonaisuutta, raportteja ja tuloksia julkaistiin säännöllisesti kaikkien nähtäväksi erityisesti hankkeen kotisivujen ja sosiaalisen median kautta. Läpinäkyvyydellä haluttiin lisätä kentän tietoisuutta hankkeen toiminnoista ja tuloksista, ja toimintatapa on saanut laajalti kiitosta. Toimintatavasta konseptoitiin myös mallinnus (Liite 24). 

Mahdollisuuksien päivät - romanien koulutus- ja työllisyysmessut 

Yhteistyön voimaa ja synergian etuja sekä osallisuutta ja osallistumista saatiin nähdä myös Mahdollisuuksien päivä - Romanien koulutus ja työllisyysmessujen suunnittelussa ja toteutuksissa (Liite 18). Toistuvan messukonseptin tavoitteena oli saattaa yhteen kulloisenkin alueen romaniväestö, koulutuksien tarjoajat sekä työnantajat ja muut toimijat. Messut keräsivät kaikkina neljänä toteutuskertana (Helsingissä 2016, Jyväskylässä 2017, Oulussa 2017 ja toistamiseen Jyväskylässä 2018) monisatapäisen osallistujamäärän, ja tilaisuuksista muotoutui isoja tapahtumakokonaisuuksia. Erityisen merkille pantavaa oli paikallisten romanien osallisuus ja järjestämisvastuu, mikä toteutui kiitettävästi. Haasteeksi messukonseptissa kuitenkin jäi messuvieraiden eli romanikohderyhmän sekä työnantajien ja koulutuksen tarjoajien todellinen kohtaaminen. Jyväskylässä maaliskuussa 2018 pidettyjen messujen jälkeen työryhmä totesi kokonaisuuden reflektio-osuudessa, että vaikka messut saivat paikalle runsaasti paikallista romaniväestöä sekä kohtalaisesti työnantajia ja kiitettävästi koulutuksen tarjoajia, tilaisuuksien tulokset eivät näyttäneet täyttävän työryhmän niille asettamia tavoitteita. Tämän reflektion tulos vahvisti jo kauemmin keskusteluissa olleen olettamuksen. Messujen tavoite oli kohtaamisten realisoituminen todellisiksi työllistymisiksi tai ainakin potentiaalisen työntekijän ja työnantajan työhaastatteluksi. Tällaisten kohtaamisten määrät jäivät harmillisen vähäisiksi. Yhtä lailla tavoitteena oli koulutuksen tarjoajien ja opinnoista kiinnostuneiden kohtaamiset ja niiden luonnollisena seurauksena koulutuksiin hakeutuminen. Näin selkeät onnistumiset jäivät liian vähäisiksi, ja tämän huomion johdosta hankkeen lopetustapahtumaksi suunnitellut koulutus- ja työllisyysmessut Helsingissä peruttiin kokonaan, ja messumallinnus laitettiin odottamaan otollisempaa aikaa. 

Merkille pantavaa kuitenkin oli se, että Mahdollisuuksien päivät tarjosivat koulutus- ja työllisyysteemojen ympärille nivoutuvan tapahtuman romaniväestölle ensimmäistä kertaa näin suuressa mittakaavassa. Tyypillisesti suuret, romaneille suunnatut massatapahtumat ovat olleet luonteeltaan joko uskonnollisia tai keskittyneet esimerkiksi musiikkiin. Aika näyttää, millaisia ituja ja havahtumisia Mahdollisuuksien päivät jättivät osallistujien mieliin. 

Työelämäosallisuus - helpommin sanoitettu kuin saavutettu 

Romaneilla on pitkä historia syrjinnän ja toiseuden kokemuksesta jo kauan ennen kuin monikulttuurisuudesta tuli yleinen keskustelunaihe suomalaisessa yhteiskunnassa (Nordberg 2007, 95). Romaneihin on kohdistettu vuosisatojen ajan sekä aktiivista että passiivista assimilaatiopolitiikkaa, jota Helne (2004, 125) kuvaa pakkointegraatioksi. Tämä pakko on pikemmin lisännyt osattomuutta kuin edistänyt positiivista integraatiota ja osallisuutta (Anttonen 2009, 34). 

Työelämään osallistumista pidetään yhtenä keskeisimpänä syrjäytymistä ehkäisevänä ja osallisuutta edistävänä tekijänä. Vaikka romanien koulutustaso on nousemassa, kouluttautuneidenkaan romanien ei ole helppo saada työtä romaneihin liitettyjen yleisten ennakkoluulojen ja syrjinnän vuoksi (Ärling 2018d; Keskinen, Alemanji, Himanen, Kivijärvi, Osazee, Pöyhölä & Rousku 2018, 37-39). Syrjintävaltuutetun (2018) (nykyisin yhdenvertaisuusvaltuutettu) mukaan etninen syrjintä on osoittautunut vakavaksi ongelmaksi Suomen työmarkkinoilla. (Syrjä & Valtakari 2008, 64.) 

Osallisuuden edistäminen on nostettu yhdeksi keskeisimmäksi keinoksi Suomen hallituksen ja Euroopan Unionin tavoitteita, joilla pyritään torjumaan syrjäytymistä ja köyhyyttä. Osallisuus ja osallistuminen ovat monen tekijän yhteissumma. Osallisuus voidaan nähdä yleisenä arvona, mutta se muuttuu problemaattiseksi heti, kun tuo yleinen arvo osallisuudesta konkretisoidaan toiminnaksi ja toimenpiteiksi eli, mitä se on tai mitä se tarkoittaa "Virtasen Matin" tai toisaalta "Lindgrenin Rainerin" arkielämässä. Osallisuus voidaan nähdä jaettuna yhteiskunnallisena arvona, mutta kun osallisuuden tavoite ei toteudukaan arkielämässä, jaetut arvot ja yksilöiden kokema todellisuus eivät aina kohtaa. Alilanin, Gröhnin, Kesonin ja Volkinin (2011) mukaan osallistuminen tapahtuu virallisten ja epävirallisten sosiaalisten suhteiden ja erilaisten verkostojen kautta eriasteisilla tasoilla, jotka ylittävät sosiaaliset, etniset ja uskonnolliset rajat. Syrjintää esiintyy työpaikoilla kaikilla aloilla, mutta etenkin yksityisellä sektorilla. Iso kysymys onkin, voiko yhteiskunta odottaa toisella kädellä osallisuutta ja integroitumista, jos se samaan aikaan toisella kädellä on estämässä sitä. (Kattelus, Saari & Kari 2013, 88-92; Raivio & Karjalainen 2013, 12; Isola, Kaartinen, Leemann, Lääperi, Schneider, Valtari & Keto-Tokoi 2017, 9-10.) 

Suoraan ja välillisesti syrjäytymisen ehkäisyyn ja osallisuuteen liittyviä romanihankkeita oli vuonna 2017 kirjautuneena Rakennerahaston (ESR) sivuilla hieman yli 15 hanketta, joissa mainitaan romanit yhtenä kohderyhmänä. Hankkeiden kohderyhmän ja tulostavoitteiden vaikuttavuuden arviointi on haasteellista ja joidenkin kohdalla herättää jopa kysymyksen, ulottuvatko hankkeen toiminnot todellisuudessa yhteenkään romaniin vai ovatko romanit vain mainittu kohderyhmänä hanketeknisistä syistä. Muun muassa tätä pohdittiin työ- ja elinkeinoministeriössä syksyllä 2017 yhdessä romaniasiain neuvottelukunnan pääsihteerin Henna Hutun sekä pitkäaikaisen romanivaikuttaja Tino Varjolan kanssa (työkokous työ- ja elinkeinoministeriössä 17.8.2017). Jo tuossa yhteisessä pohdinnassa todettiin romanikentän olevan niin tiivis yhteisö, että olemassa olevat hankkeet ovat melko nopeasti tiedossa kentän viranomaistyötä tekevien sekä toimijoiden kesken, mutta näistä kaikista 15:stä hankkeesta ei ole kentällä selvää tai mitään tietoa. (Laine, Hyväri & Vuokila-Oikkonen 2010, 311-312.) 

Kilpailu nykyisillä työmarkkinoilla näyttäytyy todella kovana. Vaaditaan moniosaamista ja elinikäisen oppimisen nälkää. Palkkatyö on edelleen yksi merkittävimmistä yhteisölliseen toimintaan osallistumisen muodoista. Työ ja ammatti määrittelevät osaltaan ihmisen identiteettiä, asemaa ja paikkaa yhteiskunnassa. Samaan aikaan kun koko väestön koulutustaso nousee, näyttää siltä, että vain täysin työkykyiset pääsevät ansiotyöhön. Eri tulevaisuustutkijat käyvätkin kiivasta keskustelua siitä, että huoltosuhteen tasapainottaminen edellyttäisi työurien pidentämistä. Tätä tasapainottamista varmasti haetaan prosessissa olevalla toisen asteen koulutusreformilla. Vaikka Eurooppa 2020 -strategiaa noudattaen (Europe 2020 -strategy 2015) Suomessakin tavoitellaan täystyöllisyyttä (72 prosentin työllisyysaste, viiden prosentin työttömyys), ei työmarkkinoiden ulkopuolisille ryhmille, kuten usealle romanille, tunnu löytyvän roolia täystyöllisyyttä tavoiteltaessa tai työuria pidennettäessä. (Raivio 2014, 5.)

Ovet kyllä saadaan auki mutta onko meillä sisään astujia? 

Hortto Kaalo -yhtyeen tunnetuksi tekemässä laulussa kysytään, miksi ovet ei aukene meille (romaneille), onko rotumme syytä tää? (Lindfors 2013). Etnisyydestä johtuva syrjintä työmarkkinoilla on yksi suurimmista haasteista romanitaustaisten työntekijöiden kohdalla (Vähemmistövaltuutettu 2014). Nevo tiija -hankkeen kautta on vahvistunut ja tullut selväksi se, että tarvitaan kipeästi rakenteisiin vaikuttavia konkreettisia tekoja työllistymisen edistämiseksi niin, että jokaisella olisi oikeus ja mahdollisuus koulutustaan vastaavaan työtehtäviin etnisyydestä riippumatta (Filatov 2018). Ylen Aamu-tv:ssä (6.4.2018) pohdittiin teemalla "Romanien syrjintä työmarkkinoilla" sitä, millä tavalla romanien työllisyyttä ja kouluttautumista voitaisiin parantaa. Nevo tiija -hankkeen kautta haluttiin nostaa esille puutteita romanien yhdenvertaisesta asemasta työelämässä. Lyhyessä mutta silmiä avaavassa keskustelussa syiksi nähtiin aiempienkin tutkimusten ja selvitysten lailla muun muassa romanien heikko koulutustausta (Blomerus & Rajala 2015), vähäinen työkokemus (Syrjä & Valtakari 2008) sekä osittain romanikulttuurista nousevia tekijöitä ja etnisyydestä johtuva syrjintä (Vähemmistövaltuutettu 2014). Samaan hengenvetoon todettiin myös, että työelämä syrjii romaneita. 

Merkille pantavaa Nevo tiija -hankkeessa oli myös se, että hankkeen kohderyhmänä olleiden työelämän ulkopuolella oleviin romaneihin kohdistetut osallisuustavoitteet olivat varsin kaukaisia suhteessa siihen, minkälaisten asioiden kanssa osa kohderyhmästä todellisuudessa paini. Hanke itsessään haastoi osallistujia osallisuuteen ja työllistymiseen, vaikka suurimman osan elämäntilanne vaatisi vielä perusasioiden kuntoon laittamista, kuten elämänhallintaa sen kaikilla alueilla. Eri osatoteutuksista sekä Tšetanes naal -sisarhankkeesta kootun kokemustiedon perusteella näyttää siltä, että asiakaskunta ei ollut hankkeen aikana valmis tai edes kykeneväinen isona joukkona hyppäämään suoraan hankkeen tavoitteisiin. Perustavanlaatuiset tekijät, jotka mahdollistaisivat uuden askeleen tai suunnan ottamisen, tuottivat liian suuria haasteita suurimmalle osalle. Näitä olivat motivaatio, tulevaisuusajattelu sekä usko omiin mahdollisuuksiin työllistyä, arvot ja asenteet sekä työelämätaidot. Esiin nousi myös selviä kieltäytymisiä uusien askeleiden ottamiseen, joita esimerkiksi kannustinloukut saattavat pitää yllä - toisaalta ei myöskään nähty tarpeeksi hyvää syytä tai tarvetta, miksi pitäisi lähteä kohti uutta. Muutos ja muuttuminen itsessään näyttivät pelottavan useampia. Hyppy tuntemattomaan kuulostaa harvasta houkuttelevalta. Nähtävissä oli luonnollista muutosvastarintaa. Edellä mainitut haasteet tulivat kohderyhmänä olleiden romanien kanssa selvästi esille 2,5 hankevuoden aikana. Mutta esille tuli myös se, etteivät yhteiskunta tai työnantajat näytä olevan yhden hankkeen työstämänä valmiita myöskään isona joukkona tarjoamaan yhdenvertaisia mahdollisuuksia romanien työllistämiselle, vaikka melkoinen määrä yksittäisiä onnistumisen kokemuksia hankkeessa koettiinkin. Kaiken kaikkiaan hankkeen myötävaikutuksella työllistyneitä tilastoitiin eri statuksella reilusti yli 100 yksittäistä henkilöä. (MTV3; Saastamoinen 2018; Ärling 2018d; Ärling 2018e.) 

Intensiivinen 2,5 vuoden työskentely Nevo tiija -hankkeen parissa näytti kaikesta huolimatta vain jäävuoren huipun. Asiakasrajapinnalla työskentelyn kautta tuli vahva näkemys siitä, ettei päällimmäisenä tarpeena välttämättä olekaan osallisuus työn tai koulutuksen avulla, vaan yksilöiden sisäisen elämän kuntoon laittaminen, kuten arvojen ja asennemaailman uudelleen järjestäminen ja ennen kaikkea itsetunnon vahvistaminen. Useimpien kohderyhmänä olleiden romanien taustalla näkyy vahva tuntemus alhaisesta ihmisarvon tunteesta, heikosta itse- ja identiteetintunnosta sekä toistuvista kokemuksista, että ei kuulu joukkoon eikä voi vaikuttaa omaan elämäänsä siinä määrin kuin haluisi, saatikka yhteiskuntaan. Näihin päätelmiin peilatessa voidaankin todeta, ettei läheskään aina voida suoraan tai vain ainoastaan tarjota asioita, jotka koetaan tärkeiksi suoraan hankkeen tavoitteita tarkastellen. Ihminen tulee nähdä kokonaisuutena; osiensa summana. Siksi onkin luotava prosessi, joka alkaa osallistumisen mahdollistamisella ja kohderyhmän sitouttamisella osallisuutta edistäviin toimintoihin, ja vasta sen jälkeen on mahdollista tuoda askelittain hankkeeseen kirjattuja toimintoja, kuten työllisyyteen tai osallisuuteen liittyviä toimenpiteitä. Väliin on tarvittu ja tarvitaan elämänhallintaa tukevia toimenpiteitä, jotta seuraava askel polulla onnistuisi tai olisi yleensäkään mahdollista. Ihminen on kuin talon rakennustyömaa, jossa rakennuksen pohja tulee perustaa ensin ennen kuin sen päälle voi jotain kestävää rakentaa. (Idström, Stenroos & Uimonen, 2013.)

Yksi haasteellisimmista tehtävistä on ollut kohderyhmän yksilöiden saaminen eri hankkeen toimintoihin mukaan sekä toimenpiteisiin sitouttaminen. Erilaisia metodeja romaniväestön aktivoimiseksi laajempaan sosiaaliseen ja yhteiskunnalliseen osallisuuteen on kokeiltu, mutta mikään ei ole yksinään osoittautunut toimivaksi. Passiivisen asiakaskunnan liikkeelle saaminen on vaatinut erittäin tiivistä yhteydenpitoa kaikkia erilaisia yhteydenpitovälineitä hyödyntäen sekä jatkuvaa motivointia ja psykososiaalista tukea tarjoten. Hankkeen avulla tuli myös huomatuksi, että ilman tarvetta ei tapahdu sitoutumista, ja tarpeen herättäminen ja nähdyksi tekeminen vaatinee vielä työtä. Toisaalta on myös oltava kriittinen ja kysyttävä, voiko hanke tai toimijat yleensäkään määritellä muiden tarpeet. 

Onko haasteista sitten opittu mitään ja onko mitään tehtävissä? Uskallan iloisesti todeta, että on. Hankkeessa tehdyn työn kautta on hahmoteltavissa askelmerkkejä, joissa voidaan hyödyntää muutosjohtajuudesta tuttuja elementtejä. Askeleiden kautta on mahdollista synnyttää tarve ja tahtotila osallisuudelle. Muutosjohtamisen avulla tulee tämänhetkinen tila sanoittaa sellaiseksi, että syntyy tyytymättömyys olemassa olevaan ja herää tahtotila saavuttaa jotain uutta tai nousta ja kurottautua kohti muutoksen "paratiisia". Osallisuuden ja osallistamisen mahdollistumiseksi työelämän ulkopuolella olevien romanien kohdalla tarvitaan päämäärätietoisia ja asteittaisia askelmerkkejä. Tutkimuksien ja työkokemuksen kautta on piirtynyt viiden askeleen malli, joka näyttää olevan toimiva. Mallin yksilöimisessä romanikenttää hyödyttäväksi on tarkasteltu aiempia tutkimuksia (Erämetsä 2003, 18-19, 211; Stenvall & Virtanen 2007, 46-53; Pirinen 2014, 13).

1. Herättäminen. Yleisesti tiedotetaan ja herätetään ihmisiä suurena joukkona ympärillä tapahtuvista asioista, joilla on merkitystä etenkin yksilön mutta myös yhteisön elämään. Hyväksi havaittu väline on some-viestittäminen, etenkin Facebook, unohtamatta tietenkään kasvokkaista kohtaamista. Tämä herättely vie monesti pidemmän ajan kuin sille on ajallisesti laskettu. 

2. Aktivointi. Panostetaan aivan erityisesti avainhenkilöiden mukaan saamiseen ja heidän kauttaan vaikuttamiseen. Romanit ovat kollektiivinen ryhmittymä, jossa mielipidevaikuttajilla on yllättävän suuri merkitys. 

3. Osallistaminen. Otetaan eritoten avainhenkilöt mukaan suunnitteluun, kehittämiseen ja toteuttamiseen. Nevo tiija -hankkeen kaikissa eri toiminnoissa on vahvasti hyödynnetty kentältä tulevien henkilöiden panosta. 

4. Sitouttaminen. Osallistuneet henkilöt sitoutetaan henkilökohtaisen hyötymisen kautta mukaan koko prosessiin. Eri paikkakunnilla on esimerkiksi Mahdollisuuksien päivä - koulutus- ja työllisyysmessujen rakentamiseen sitoutettu mukaan sekä toiminnallisesti että taloudellisesti niin alueen paikalliset romanit, romanitoimijat kuin viranomaiset. Samalla periaatteella on toiminut myös Teemapäivät. 

5. Omistajuus. Aikomus ja toiminta siirtyvät osaksi kentän avainhenkilöiden omaa missiota ja tekemistä, jolloin alullepanijat jäävät korkeintaan fasilitoijiksi tai siirtyvät kokonaan taka-alalle. Hyvänä esimerkkinä omistajuudesta toimii edellä mainittu Mahdollisuuksien päivä, jonka tuottamisesta muun muassa Jyväskylän romaninuoret ja Jyväskylän kaupunki halusivat ensimmäisen fasilitoinnin jälkeen ottaa omatoimisesti kokonaisvastuun.

Tuumasta töihin -koulutusmallista ponnahduslauta työllistymiselle 

Nevo tiija -hankkeessa kehitettiin työllisyyttä edistävä Tuumasta töihin -koulutusmalli (Liite 17). Koulutusmalli haluttiin rakentaa todetun tarpeen ja tehtyjen selvityksien pohjalta. Tukeutumalla tutkittuun tietoon haluttiin välttää olettamuksia ja luuloja niistä haasteista ja mahdollisuuksista, joita romanien kouluttautumisen ja työllistymisen ympärillä on ja on ollut. Mallin taustalla oleva tietoaines koostuu valtion tilaamista selonteoista, joiden luotettavauusarvo on relevantti. Selontekojen lisäksi mallin rakentamisessa hyödynnettiin romaneihin kohdistuvien hankkeiden loppuraportteja viimeisen viiden vuoden ajalta (Nevo tiija 2016, 7). Aineistoja vielä peilattiin Nevo tiija -hankkeen arjen työhön ja siinä esiin tulleisiin havaintoihin. Mallia on kehitelty koko prosessin ajan intersubjektiivisesti eli eri toimijoiden välisen yhteistyön avulla kuten romaniedustajien, koulutusorganisaatioiden ja työllisyysviranomaisten kanssa. (Ärling 2018a, 29-31, 48-50.) 

Romanitaustaisten henkilöiden kilpailukyky työpaikoista on kaikissa tutkimuksissa todettu erittäin heikoksi. Jo pelkkä sukunimi näyttää olevan este työllistymiselle, vaikka hakijalla olisi hyväkin koulutus taustalla (Ärling 2018d; Saastamoinen 2018; Kantola & Pölkki 2018.) Työllisyysesteiden yhteenvedossa nousee selvästi esille neljä merkittävää päätekijää: 1) matala kouluttautuminen, 2) vähäinen työkokemus, 3) romanikulttuurista nousevat tekijät, erityisesti (naisten) vaatetus ja 4) etnisyydestä johtuva syrjintä, joka nousee koko yhteisöön asetetuista ennakkoluuloista eikä näin ollen ole välttämättä henkilökohtaista. (Ärling 2018a, 17.) 

Jotta yhdenvertaisuus toteutuisi romanien kohdalla, on heidän pääsyään työelämään tuettava tarkoituksellisin keinoin ja tarvittaessa käytettävä positiivista erityiskohtelua. Jotta ylisukupolvinen syrjäytyminen saadaan katkaistua ja voidaan tarjota todellisia mahdollisuuksia olla osallisena yhteiskunnassa, on välttämätöntä koota kaikki kokemus ja tieto työllistymisen esteiden purkamisen keinoista ja käyttää niitä (THL 2016). Erityinen ja ajallisesti määritelty resurssien ja ylimääräisen budjetoinnin satsaaminen romanien työllisyyden ja osallisuuden edistämiseksi tulee pitkässä juoksussa yhteiskunnalle taloudellisesti kannattavammaksi kuin syrjäytymisen mahdollistaminen. Jokainen yksittäinen syrjäytyminen maksaa Taloussanomiin kirjoittaneen Henrik Kärkkäisen (2011) mukaan yhteiskunnalle 1 200 000 euroa. Onko yhteiskunnalla tähän varaa kenenkään kohdalla etnisyydestä riippumatta? Hyvänä esimerkkinä positiivisen satsauksen vaikutuksesta toimii Opetushallituksen rahoittama yhdeksän vuotta kestänyt hanke romanilasten koulunkäynnin loppuun saattamiseksi. Hankkeen tuloksena romanitaustaisten oppilaiden peruskoulun päättötodistuksen saaminen kasvoi 25 prosentista yli 80 prosenttiin (Opetushallitus 2016). 

Työhallinnolla on käytettävissään laaja palveluvalikoima työttömien asiakkaiden työvalmiuksien, ammatillisen osaamisen, työnhakutaitojen ja työllistymisen vahvistamiseksi. Myös tämä tieto ja osaaminen tulee ottaa paremmin haltuun. Vaikeammin työllistettävien henkilöiden kohdalla kaiken palvelun tulisi perustua palvelutarpeen arviointiin ja sen pohjalta laadittuun työnhakusuunnitelmaan yhdessä asiakkaan kanssa eli henkilökohtaistamiseen, jota myös työ- ja elinkeinoministeriön tilaama selvitys peräänkuulutti (Syrjä & Valtakari 2008, 116). Työllisyyttä edistäviä työvoimapalveluja tulee siis pystyä hyödyntämään esteettömästi ja tarvittaessa käyttämään koko poolia kuten työharjoittelua, työvalmennusta, työkokeilua työpaikalla, palkkatukea, omaehtoisen opiskelun tukea ja starttirahaa positiivisen etupainotteisesti. (Syrjä & Valtakari 2008, 97-98.) 

Romanikulttuurista nousevat hyveet palvelemaan työelämää 

Tutkimusten mukaan yhä tärkeämmäksi työhyvinvointia lisääväksi tekijäksi on muodostumassa työntekijän ja hänen työpaikkansa arvojen samansuuntaisuus. Hyveet ovat niitä ominaisuuksia, jotka tekevät meistä hyviä paitsi ylipäätään ihmisinä, myös kaikissa niissä rooleissa ja tehtävissä, joissa me elämämme aikana toimimme. Työnantajan näkökulmasta hyveiden odotetaan vaikuttavan työntekijöiden työn motivaatioon sekä työhön sitoutumiseen kasvamista ja organisaation maineen sekä kilpailukyvyn vahvistumista, mutta myös työn laadun ja tuottavuuden paranemista. (Kylliäinen 2012, 12-18; Räsänen, Sipponen, Räisänen & Parkkonen 2015, 4-6.) Tuumasta töihin -mallin työstämisen prosessissa haluttiin tehdä myös kurkistus romanikulttuurista nouseviin hyveisiin ja niihin mahdollisuuksiin, mitä ja millaisia avuja kulttuuri itsessään sen edustajille voisi parhaimmillaan antaa riippumatta muuttuvista tekijöistä, kuten paikkakunnasta (Ärling 2018a, 44-46). On tärkeää huomioida, että jokainen yksittäinen henkilö kuitenkin tuo kulttuuria esille omassa elämässään yksilöllisesti ja vaikka tässä asioita yleistetään isolla kädellä, kukaan ei ole toisensa klooni. Romanikulttuurista esiin nostetut hyveet ovat hankekonsortion yhteistyökumppanin, läänintaiteilija Mertsi Lindgrenin ja projektipäällikkö Mertsi Ärlingin (2017) vakavalla otteella tehtyä pohdintaa ja olettamusta. Varsinaista tutkimusta näistä romanikulttuurista nousevista hyveistä ei ole vielä olemassa. Romanikulttuurista nousevia kilpailuvaltteja työelämän hyödyksi olisikin mielenkiintoista tutkia tulevaisuuden hankkeissa.

Ajatuksia romanikulttuurin hyveistä työelämälle:

1. Romanikulttuuri perustuu kunnioittamisen kulttuuriin, jota voitaisiin kanavoida työelämässä lojaalisuuteen ja luotettavuuteen työ- tai yritysorganisaatiota kohtaan. 

2. Romanikulttuurissa arvostetaan toimeliaisuutta ja ahkeruutta. Romanien historiassa vain kova työ on ollut ainoa selviytymisen keino, joten mielikuva siitä, että romanit ovat yleisesti laiskoja tai työtä vieroksuvia on jokseenkin harhaanjohtava. 

3. Tunneäly ja sosiaaliset taidot nousevat yhteisöllisestä kulttuurista. Niiden hyödyntämistä voitaisiin käyttää monissakin eri työtehtävissä esimerkiksi sosiaali-, kasvatus- ja terveysaloilla sekä asiakaspalvelutyössä. Sosiaalinen lahjakkuus erityisenä lukutaitona vaikuttaa myös ongelmanratkaisukykyyn ja selviytymiskeinoihin. 

4. Taiteet ja kulttuuri ovat olleet aina läsnä romanikulttuurissa, ja se näyttäytyy esimerkiksi harjaantuneena herkkyytenä esteettisyydelle ja visuaalisuudelle. Näiden taitojen hyödyntäminen työelämässä muuallakin kuin taidealojen saralla on vasta alussa. 

5. Vahva myyntitaito ja markkinointihenkisyys. Tämä varhainen mallioppimisen kautta sisäistetty myyjän ja markkinoijan tai esittelijän taito on romanien osalta työmaailmassa edelleen vain vähän hyödynnetty osaamisalue. 

6. Selviytymis- ja paineensietokyky. Romanit ovat läpi tuntemamme historian olleet selviytyjiä. Yhteisö on oppinut pelaamaan niillä haastavilla "pelimerkeillä", jotka se on saanut. Tätä selviytymisen taitoa voitaisiin hyödyntää työelämässä monin eri tavoin, kuten verkostojen rakentamisessa sekä pienten resurssien hyödyntämisenä maksimaalisesti.

7. Kollektiivisuus on kulttuurin ehkä tunnetuin osa, ja se voitaisiin muuttaa työyhteisöissä esimerkiksi työkavereista huolehtimiseksi tai tiimihengen luomiseksi sekä tsemppaamiseksi tai mentoroinniksi.

Juhlapuheista konkretiaan 

Jotta osallisuustoimet eivät romanien kohdalla jäisi vain juhlapuheiden asteelle, tarvitaan konkreettisia toimia yksilön koulutus- ja työllisyyspolkujen tukemiseksi. Järjestelmän on oltava riittävän yksilöllinen, mutta toisaalta monistettavissa suurelle joukolle. Tätä tavoitetta vastaamaan hankkeessa kehitettiin Tuumasta töihin -malli, jota artikkelin kirjoittamisen aikaan työstetään yhteistyössä rahoittajan kanssa. Hakusessa on kaksi hankekokonaisuutta, joista toinen keskittyisi Itä-Suomen alueeseen ja toinen Etelä-Suomen alueeseen. Pitkän tähtäimen tavoitteena on mallinnuksen vakiintuminen osaksi toisen asteen koulutusorganisaatioiden tarjontaa vaikeasti työllistyville henkilöille polkuna työelämään koulutuksen kautta. Toteutuessaan mallinnuksen prosessi olisi seuraava: 

Tuumasta töihin -malliin valitaan yhteistyössä työ- ja elinkeinotoimistojen sekä koulutusorganisaation ja koulutukseen osallistuvien romanityöntekijöiden kanssa ilman ammatillista koulutusta olevat tai heikosti työllistävän ammatillisen koulutuksen käyneitä 25- vuotiaita tai sen yli olevia aikuisopiskelijoita. Opiskelijoiden talous turvataan omaehtoisen opiskelumahdollisuuden turvin. Työ- ja elinkeinohallinnon puolelta kuviossa on kolme ehtoa: opiskelijan tulee olla työtön työnhakija, vähintään 25-vuotias ja koulutuksen tulee edistää kilpailukykyä työmarkkinoilla (TE-palvelut 2018). Omaehtoisen opiskelun mahdollistamisella eliminoidaan taloudellisista haasteista johtuvat keskeyttämiset. (Ärling 2018a, 14, 63.) 

Varsinainen koulutusmalli koostuu kolmesta kokonaisuudesta, jonka ensimmäisessä osiossa opiskelijat osallistuvat 1‒2 kuukauden mittaiseen orientaatiovaiheeseen, jonka aikana jokainen opiskelija syvähaastatellaan. Tarkoituksena on kartoittaa opiskeluvalmiudet sekä tunnistaa ja tunnustaa osaaminen. Aivan erityistä painoarvoa annetaan jokaisen ajatukselle omasta unelma-ammattista, joka realisoidaan, sanoitetaan ja polutetaan. Tämän perusteella jokaiselle opiskelijalle luodaan henkilökohtainen osaamis- ja kehittymissuunnitelma (HEKS). (Ärling 2018a, 60.) 

Orientaatiojakson aikana avarretaan opiskelijoiden yleistä tietämystä eri ammattiryhmistä ja niiden opintopoluista sekä ammattien työllisyysmahdollisuuksista ja vaatimuksista. Tutustumisessa hyödynnetään mahdollisia romanitaustaisia ammatinharjoittajia. Orientaatiovaiheessa esitellään myös koulutuskokonaisuutta varten kerätyt työnantajat sekä herätetään mahdollisesti vielä uinuvana oleva unelma omasta ammatista ja tulevaisuuden työstä. (Ärling 2018a, 15.) 

Orientaatiovaiheen jälkeen opiskelijat valitsevat oman koulutuspolkunsa, mikä ohjaa heidät koulutusorganisaation sisällä olemassa oleviin ammatillista perustutkintoa suorittaviin ryhmiin. Jos perustutkintoa ei löydy koulutusorganisaation sisältä, se pyritään järjestämään koulutusta järjestävästä muusta oppilaitoksesta. Yleiseen ryhmään siirtyminen tukee luonnollista integroitumista ja verkostojen rakentamista oman ammattikunnan kanssa. Tutkitusti ihmisen verkosto rakentuu voimakkaimmin juuri opiskeluiden aikana. (Poutanen 2011, 42-45; Regrytointi.com 2015; Kokkonen 2018.) 

Orientaatiovaiheessa aloitetut ammatilliset yleisopinnot vaihtuvat kunkin opiskelijan valitseman tutkintoväylän mukaisiksi ammattiaineiksi, ja lisäksi aloitetaan työssäoppimisjaksot. Rinnalla kuljetetaan opiskeluvalmiuksia tukevia Valma-opintoja tukipajajaksoilla, joissa tapahtuu myös koulutusmalliin lähteneiden opiskelijoiden erittäin tärkeäksi koettu vertaismentorointi. Jokaiselle opiskelijalle etsitään myös kummimentori, jonka kanssa opiskelija aloittaa Yhdessä eteenpäin -mentorointiohjelman, joka pilotoitiin Tšetanes naal -hankkeen sekä Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtajan Minna Karhusen kanssa yhteistyössä (Liite 13). Opiskelijaa sekä työssäoppimispaikan työnantajaa tuetaan tarpeen mukaan molemminpuolisen onnistumisen mahdollistamiseksi. Tarvittaessa myös työnantajien kanssa käydään muutaman kerran koulutuksen aikana vertaiskeskustelua. 

Opiskelijoilla on koko koulutuksen ajan käytettävissä kaksi rinnakkaista ryhmää: ammattialan opiskeluryhmä sekä Tuumasta töihin -koulutusmallin opiskelijaryhmä. Tukipajajaksoilla vietetään vähintään 1‒3 päivää kuukaudesta koko koulutuksen ajan. Jaksoilla vahvistetaan jokaisen henkilökohtaisia opiskelu- ja työelämätaitoja sekä toteutetaan vertaismentorointia ja kummimentorointia. Toisen vaiheen loputtua jokaisella opiskelijalla on vähintään valitsemansa alan perustutkinto ja vahvistuneet opiskelutaidot jatko-opiskeluita varten. 

Kolmannessa vaiheessa hyödynnetään erityisesti työllistymisen kaikki mahdollisuudet ja tuet yhteistyössä työ- ja elinkeinotoimistojen sekä kummimentoreiden kanssa. Tuetaan ja edesautetaan kaikin mahdollisin keinoin työsuhteiden syntymistä opiskelijan ja työssäoppimispaikan tarjoajan välille. 

Mallissa räätälöidyn koulutuspolun lisäksi erityinen työ tehdään työnantajapoolin keräämiseksi jo etukäteen. Tämä pooli kootaan vahvalla yhteistyöllä koulutusmallissa mukana olevien ohjaajien, työllisyyspalveluiden sekä koulutusorganisaation ja kummimentoreiden kontaktien kautta. Jokaiselle opiskelijalle mahdollistetaan työssäoppiminen mahdollisuuksien mukaan vähintään yhden ja saman työnantajan kanssa ja näin samalla luodaan otollista maaperää sille, että työssäoppiminen voisi muuttua palkkasuhteeksi joko jo opiskeluvaiheessa tai opiskelujen päätteeksi. Työssäoppiminen tehdään työnantajalle niin vaivattomaksi kuin mahdollista tarjoamalla avaimet käteen -pakettia, jossa työssäoppimisen tarpeet ja käytänteet on mietitty valmiiksi neuvottelujen kautta ennen työssäoppisjakson alkua. Tämä on koko koulutusmallin haastavin kokonaisuus, josta mainitsen myös opinnäytetyössäni (Ärling 2018a, 16-17) viittaamalla työ- ja elinkeinomisteriön teettämään selvitykseen (Syrjä & Valtakari 2008) sekä vähemmistövaltuutetun (2014) tekemään selvitykseen. 

Koulutuksen läpiviemisessä hyödynnetään työparityötä. Työparista toinen osapuoli toimii ryhmänohjaajana ja vastaa pedagogiikasta, ja hänellä on mahdollisesti erityisopettajan pätevyys. Hän toimii myös linkkinä koulutusorganisaation henkilökunnan ja opetushenkilöstön, kuten ammattiaineiden opettajien, välillä. Työparin toinen puolisko taas toimii opiskelijoiden ohjaajana ja henkilökohtaisena tukena, joka auttaa matalalla kynnyksellä esiin tulevissa haasteissa. Rajalan ja Blomeruksen (2015, 52, 57) selvitystulokset osoittavat, että romaniopiskelijoiden koulutuksen suorittamisprosentti kasvaa huomattavasti, jos kouluissa on töissä henkilö omasta viiteryhmästä. Työparityöskentelyn kautta lisätään myös resursseja ohjaukseen ja tukemiseen, jota vaikeasti työllistyvät, kuten romanitaustaiset, henkilöt tarvitsevat. 

Koulutusmallin uutuusarvo kulminoituu siinä, että mallissa yhdistetään ensimmäistä kertaa valmentava koulutus (Valma) ja ammatillinen koulutus yhdeksi kokonaisuudeksi (fuusioidaan). Pidän myös erittäin tärkeänä uutuusarvona sitä, että malli rakentuu vahvasti näyttöön perustuviin tutkimuksiin ja selontekoihin sekä sitä, että se on työstetty intersubjektiivisesti yhdessä romanitaustaisten henkilöiden ja erityisasiantuntijoiden kanssa.

Tulevaisuuteen tähyilyä 

Romanien suomalaiseen yhteiskuntaan integroituminen ja kehitysprosessin eteenpäin viemisen avaimet ovat viime kädessä romaniyhteisöllä itsellään, sen jokaisella yksilöllä. Prosessin tukeminen edellyttää kuitenkin myös yhteiskunnan tukea ja myötävaikuttamista sekä ennen kaikkea yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja vaatimuksia. Eri yhteyksissä on todettu, että romanien kannustamisessa hakeutua koulutukseen ja työmarkkinoille tarvitaan myönteisiä roolimalleja ja esimerkkejä onnistumisesta. Näiden lisäksi esille saattaa nousta velvoittamisen tarve, joka eliminoi kannustinloukkujen mahdollistaman passiivisuuden. (Pulkka 2014, 2, 8, 15-16, 50, 67, 94, 107; Leskelä 2015; Ärling 2018a, 67-70.) 

Vähemmistövaltuutettu (2014) omassa selvityksessään totesi, että romanit ovat syrjityin joukko työmarkkinoilla. Saman johtopäätöksen tuo esille Syrjä ja Valtakari (2008, 64) selvityksessään. Tämä, jos jokin, vaatii jatkossa vahvempaa huomiota ja rakenteellisia muutoksia. Pelkillä lakipykälillä ja asetuksilla saadaan varmasti aikaan jotakin muutosta, mutta tarvitaan myös lähempänä ihmisiä olevia keinoja, jotka ovat luontaisia. Asioiden muuttumiseen tarvitaan toisiinsa tutustumista ihmisinä ‒ kohtaamisia, asioiden aukaisemista ja näkyväksi tekemistä, onnistumisen tarinoiden esiintuomista molemmin puolin ja median valjastamista asioiden edistämiseksi.

Tuumasta toimeen -malli on yksi keino yhdenvertaisten mahdollisuuksien edistämiseksi. Koulutusmalli on ainakin kehittämis- ja suunnitteluvaiheessa otettu hyvin vastaan niin viranomaisten, koulutusorganisaatioiden kuin romaniyhteisön keskellä. Erityistä positiivista mainintaa malli on saanut siitä, että sen tausta nousee olemassa olevasta todellisesta tarpeesta, ja se on rakennettu luotettavia tutkimuksia ja selvityksiä hyödyntämällä. Samoin se on saanut hyvää palautetta siitä, että se hyödyntää jo valmiiksi olemassa olevia rakenteita koulutusorganisaatioista sekä työ- ja elinkeinohallinnon toiminnoista. Siksi se ei myöskään ole isoja tai kohtuuttomia resursseja vaativa kokonaisuus. 

Ei vain tulevaisuudessa vaan jo tänään vaaditaan rohkeaa tarttumista asenteiden ja tilanteen muuttamiseksi. Vaikka edessä olevien haasteiden voittamiseksi saatetaan tarvita paljon työtä, ei se tarkoita, etteikö työhön kannattaisi ryhtyä. Suomella ei ole varaa menettää potentiaalista kotimaista työvoimaa, jonka käyttämättömiä taitoja ei ole vielä hyödynnetty eri työsektoreilla. Tarvitaan strategista suunnittelua ja tuumasta töihin tarttumista. Helpompi on rakentaa aita kuilun reunalle kuin odottaa putoamista ja rakentaa sairaala kuilun pohjalle.

LÄHTEET

Alila, A., Gröhn, K., Keso, I. & Volk, R. (2011). Sosiaalisen kestävyyden käsite ja mallintaminen. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistiota 2011:1. Sosiaali- ja terveysministeriö. 

Anttonen, R. (2009). "Manne takaraivossa." Ennakkoluulot ja syrjintä suomalaisten romaniyrittäjien kokemana - Fenomenografinen tutkimus. Jyväskylän yliopiston julkaisuja. 

Blomerus, S. & Rajala, S. (2015). Katsaus aikuisten romanien koulutustaustoihin. Raportit ja selvitykset 2015:8. Opetushallitus. Suomen yliopistopainos, Tampere: Juvenes Print. 

Erämetsä, T. (2003). Myönteinen muutos. Helsinki: Tammi. EU-hankkeiden arviointi. Sosiaali- ja terveysministeriö. Europe 2020 -strategy (2015). Europe 2020 -strategy. Finland´s National Programme. Spring 2015. Ministry of Finance publications - 12c/2015. MINISTRY OF FINANCE. Saatavilla 11.5.2018 https://vm.fi/documents/10623/3294304/Europe2020-strategy-spring-2015/ ed6ae6e8-ea2f-45ee-b927-7c85a2d1f7ce?version=1.0 Filatov, T. (2018). 

Väinö Lindberg -seminaari. Seminaarin avauspuheenvuoro. Säätytalolla 11.4.2018. Helne, T. (2002). Syrjäytymisen yhteiskunta. Stakesin tutkimuksia 123. Saarijärvi: Gummerus. Hujala, 

A. & Lammintakanen, J. (2018). Paljon sote-palveluja tarvitsevat ihmiset keskiöön. KAKS - Kunnallisalan kehittämissäätiö. Kunnallisalan kehittämissäätiön Julkaisu 12/2018. Saatavilla https://kaks.fi/wp-content/uploads/2018/01/paljon-sote-palveluja-tarvitsevat-ihmiset-keskioon.pdf 

Idström, A., Stenroos, M. & Uimonen, M. (toim.) (2013). Oikeita töitä. Vammaisten ja osatyökykyisten työllistymisen toimivia käytäntöjä Ruotsista, Tanskasta, Virosta ja Suomesta. Asumispalvelusäätiö ASPA. Helsinki. 

Isola, A-M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Schneider, T., Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. (2017). Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki: Juvenes. 

Järvenpää, I. (2017). Ohjelmakoordinaattori / EU:n rakennerahastot. Sosiaali- ja terveysministeriö. Projektipäällikön ja ohjelmakoordinaattorin välinen sähköpostikeskustelu 9.6.2017. 

Kantola, A. & Pölkki, M. (2018). Sosiaaliviranomainen ehdotti Leif Hagertille, 29, nimen vaihtamista - Romanien on Suomessa vaikea päästä edes työhaastatteluihin. Helsingin Sanomat. Saatavilla 31.3.2018 https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005623907.html 

Kattelus, M. & Saari, J. & Kari, M. (2013) Uusi sosiaalinen Eurooppa. Euroopan unionin sosiaali- ja terveyspolitiikka. Helsinki: Eurooppa tiedotus, Ulkoasiainministeriö. 

Keskinen, S., Alemanji, A. A., Himanen, M., Kivijärvi, A., Osazee, U., Pöyhölä, N. & Rousku, V. (2018). Pysäytetyt - etninen profilointi suomessa. SSKH Notat. Svenska social- och kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet 2/2018. Saatavilla 25.5.2018 https://www.profiling.fi/wp-content/ uploads/2018/04/Pysaytetyt_SUOM.pdf 

Kokkonen, A. (2018). Opiskeluajan verkostoitumisesta. Suomen yhteiskunta-alan ylioppilaat ry. Saatavilla https://www.yhteiskunta-ala.fi/syy/syy-blogi/opiskeluajan-verkostoitumisesta/ 

Kylliäinen, A. (2012) Paksunahkaisuudesta suurisieluisuuteen. Hyveet työssä ja elämässä. Helsinki: Otava. 

Kärkkäinen, H. (2011). Nuori putoaa putkesta - lasku 1,2 miljoonaa. Taloussanomat. Saatavilla https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001708425.html L 1999/5233. Henkilötietolaki. Saatavilla 11.5.2018 https://www.finlex.fi/fi/laki/ ajantasa/1999/19990523#a523-1999

Laine, T., Hyväri, S. & Vuokila-Oikkonen, P. (2010). Syrjäytymistä vastaan sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: Tammi. Leskelä, V-P. (2015). Lindström: Työllistymisen loukut pois. Suomen uutiset - asiaa verkossa. Saatavilla 11.5.2018 https://www.suomenuutiset.fi/lindstrom-tyollistymisen-loukut-pois/

Lindfors, J. (2013). Keikkapaikkojen ovet eivät auenneet Hortto Kaalolle vaivatta. Saatavilla 9.5.2018 https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/keikkapaikkojen-ovet-eivat-auenneet-hortto-kaalolle-vaivatta 

Nevo tiija (2016). Nevo tiija - Uusi aika -hankesuunnitelma. Hakemusnumero: 102229. Sosiaali- ja terveysministeriö. Euroopan unioni. 

Nordberg, C. (2007). Boundaries of Citizenship. The case of the Roma and the Finnish Nation-State. Researce institute. Swedish School of Social Science. University of Helsinki. 

Opetushallitus (2016). Suomen romanien koulutustaso ja koulumyönteisyys nousussa - Opetushallituksen lehdistötiedote 16.3.2016. Saatavilla 10.5.2018 https://www.oph.fi/ajankohtaista/ tiedotteet/101/0/suomen_romanien_koulutustaso_ja_koulumyonteisyys_nousussa 

Opetusministeriön selvityksiä (2007). Konsortio, federaatio ja yhdistyminen - kansainvälinen taustaselvitys korkeakoulujen yhteistyömuodoista. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä. Opetusministeriö. 

Pirinen, H. (2014). Esimies muutoksen johtajana. Helsinki: Talentum. Poutanen, M-R. (2011). Verkostot väylänä työelämään. Helsingin yliopisto Valtiotieteellinen, Sosiologia, Pro gradu -tutkielma. Saatavilla https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/26098/ Verkostot%20vaylana%20tyoelamaan.pdf?sequence=2 

Pulkka, V-V. (2014). Osallistava sosiaaliturva syrjäytymisen ehkäisyä vai pakkotyötä? Pro gradu -tutkielma. Yhteiskuntapolitiikka, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. Jyväskylän yliopisto Saatavilla 11.5.2018 https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/45124/URN%3aNBN% 3afi%3ajyu-201501201145.pdf?sequence=1 

Raivio, H. (2014). Työelämäosallisuus palkkatyönä; vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien oikeus työhön ja sen edistäminen. Työelämä-osallisuuden hyvät käytännöt Euroopassa (TOHKE) -kehittämishanke. Regrytointi.com (2015). Oman verkoston rakentaminen ja hyödyntäminen työnhaussa. Saatavilla https://rekrytointi.com/tyonhaku/apua-uran-eri-vaiheisiin/oman-verkoston-rakentaminen- ja-hyodyntaminen-tyonhaussa/ 

Romanien osallisuus (2017). Mitä Kotimaani ompi suomi -sateenvarjohankkeessa oikeasti tehtiin? Kotimaani ompi Suomi - meidän yhteinen kotimaamme - Raportti kotimaani ompi suomi - romanit 500 vuotta 100-vuotisessa Suomessa -sateenvarjohankkeesta. Blogikirjoitus. Saatavilla 11.5.2018 https://peda.net/diak/romanien-osallisuus/ttl/kosmyk/mkossot 

Räsänen, T., Sipponen, J., Räisänen, V. & Parkkonen, R. (2015). Hyveet työssä Kehittämishankkeen vaikuttavuusarviointi. Työterveyslaitoksen julkaisuja. Saastamoinen, A. (2018). Romanivaikuttaja HS:n mielipideosastolla: "Syrjivätkö työnantajat jo hakemusvaiheessa Lindemaneja?" Iltalehti. Saatavilla 31.3.2018 https://www.iltalehti.fi/ kotimaa/201803292200845679_u0.shtml 

Stenvall, J. & Virtanen, P. (2007). Muutosta johtamassa. Helsinki: Edita Prima. STM (2018). Sosiaali- ja terveysministeriön hankehaun valintaperusteet ja niiden painoarvot: Sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta. Saatavilla 9.5.2018 https://stm.fi/rahoitus-ja- avustukset/eun-rakennerahastot/hankehaun-valintaperusteet-ja-niiden-painoarvot-sukupuolten- tasa-arvoa-tyoelamaan 

Syrjä, H. & Valtakari, M. (2008) Romanien pitkä matka työn markkinoille - Tutkimus romanien työmarkkinoille sijoittumisen edistämisestä. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, työ ja yrittäjyys 22/2008. TE-palvelut (2018). Omaehtoinen opiskelu työttömyysetuudella tuettuna. Saatavilla https://www. te-palvelut.fi/te/fi/tyonhakijalle/ammatinvalinta_koulutus/omaehtoinen_opiskelu/index.html 

THL (2016). Syrjäytyminen ja syrjäytymisen riskitekijät. Saatavilla 16.6.2017 https://www.thl.fi/fi/ web/lapset-nuoret-ja-perheet/tyon_tueksi/nuor-ten-syrjaytyminen/syrjaytyminen-ja-syrjaytymisen- riskitekijat 

Toivola, T. (2006) Verkostoituva yrittäjyys. Strategiana kumppanuus. Helsinki: Edita Publishing.

Työ- ja elinkeinoministeriö (2018). Sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta. Saatavilla 9.5.2018 https://www.rakennerahastot.fi/sosiaalinen-osallisuus-ja-koyhyyden-torjunta-esr

Työkokous työ- ja elinkeinoministeriössä 17.8.2017. Henkilökohtainen tiedonanto, 

Henna Huttu & Tino Varjola. Virtanen, P., Jalava, J., Koskela, T. & Kilappa, J. (2006). Syrjäytymistä ehkäisevien Vähemmistövaltuutettu (2014). Erilaisena Arjessa - Selvitys Romanien Syrjintäkokemuksista. Julkaisusarja 15. Helsinki: Kopijyvä. 

Ylen Aamu-tv (2018). Romanien syrjintä työmarkkinoilla 6.4.2018. Saatavilla 30.4.2018 https:// areena.yle.fi/1-4405116 

Ärling, M. (2018a). Romanien työllistyminen - kompastuskivi vai ponnahduslauta? Tuumasta töihin -koulutusmalli ponnahduslautana työllistymiseen. Opinnäytetyö, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan johtaminen ja vaikuttavan palvelumuotoilun kehittäminen (YAMK). Saatavilla https://www.theseus.fi/handle/10024/145076 

Ärling, M. (2017b). Nevo tiija - Uusi aika -hankkeen seurantaraportti ajalta 1.5.-31.8.2017. 

Ärling, M. (2017c). Nevo tiija - Uusi aika -hankkeen seurantaraportti ajalta 1.9.-31.12.2017. 

Ärling, M. (2018d). Kun sukunimi on väärä - miltä tuntuisi, jos lapsesi ei olisi tervetullut mihinkään? Mielipidekirjoitus 29.3.2018. Helsingin Sanomat. Saatavilla 31.3.2018 https://www.hs.fi/mielipide/ art-2000005621588.html 

Ärling, M. (2018e). Nevo tiija - Uusi aika -hankkeen seurantaraportti ajalta 1.1.-30.4.2018. 

Ärling, M. & Lindgren, M. (2017). Kulttuurista nousevat hyveet. Ideariihipohdintoja 5.12.2017 Taiteen edistämiskeskuksen isossa neuvotteluhuoneessa.