Elämä maan päällä on väliaikainen toimeksianto 

Iso kirja on täynnä vertauksia, jotka vahvasti viestittävät meille, että maanpäällinen elämä on lyhyt ja se on vain väliaikainen ja hyvin pieni osuus iankaikkisuudesta (Job 8:9; PS. 119:19). Olemme vain ohikulkijoita tai kuin vierailijoita maan päällä (1. Piet.1:17).

Kristittyjen identiteetin perusta on iankaikkisuudessa, ja kotimme on taivas. Kun tämän ymmärtää, lakkaa huolehtimasta "kaiken saavuttamisesta" maan päällä. Länsimaissa varsinkin unohdamme tämän tosiasian. Näissä maissa meitä viihdytetään, huvitetaan ja huolletaan koko ajan. Kun ympärillämme on nykyään niin paljon kiehtovia houkutuksia, mukaansatempaava media ja nautinnollisia kokemuksia ulottuvilla - on helppo unohtaa - ettei elämässä ole vain kysymys onnellisuuden tavoittelemisesta vaan paljon paljon enemmästä.

Oivallus, että ajallinen elämä on vain väliaikainen toimeksianto, muuttaa radikaalisti meidän arvojamme. Iankaikkiset arvot tulevat silloin ratkaiseviksi tekijöiksi päätöksissämme kuten C.S. Lewis on sanonut "kaikki, mikä ei ole iankaikkista, on iankaikkisesti hyödytöntä" (2. Kor. 4:8).

Kun elämä on vaikeaa, kun epäilykset valtaavat mielesi tai kun pohdit, onko Kristukselle eläminen vaivan arvoista, muista, ettet ole vielä kotona. Kuollessa emme lähde pois kotoa, vaan astumme vasta kotimme kynnyksen yli sisään. 

Kysymys: Jos kerran elämämme on maan päällä vain väliaikainen toimeksianto, millä tavoin sen pitäisi muuttaa elämäntapani, vai pitäisikö?