Siivilöitkö hyttysiä ja nieletkö kameleita?

"Sellaiseen, joka ei piittaa totuudesta vähäisissä asioissa, ei voida luottaa myöskään tärkeissä kysymyksissä." Albert Einstein

Ajattelevana ihmisenä ei voi enkä kykene vain nielemään asioita ilman pureksimatta. Olen oppinut - osittain kylläkin kantapään kautta - reflektoimaan (käsitellä/punnita/arvioida) elämää ja siinä olevia asioita omassa johtajuuskasvussani sekä ylipäätään ihmisenä ja näin olen tehnyt monta hyvää älyväläystä.

Viime päivinä olen miettinyt kristittynä elämisen vapautta, kulisseja, jotka näkyvät ulospäin, toisten ihmisten luomia vaatimuksia ja odotuksia. Huomaan olevani jokseenkin melkoisessa ristiaallokossa. 

On ’oikein’ ellei jopa viisasta elää salonkikelpoisesti ja olla turhaan provosoimasta muita, koska kateus - tuo, joka syö kalatkin merestä, nostaa todella nopeasti ympärillämme päätään. Etenkin jos sinut nähdään onnellisena tai menestyvän. Ei turhaan vanha suomalainen sanonta totea, että kellä onni on, onnen kätkeköön. Sehän saattaa olla minulta pois, jos joku elämässään menestyy saralla jos toisella. 

Samaan aikaan mietin, että jos Raamatun mukaan Jumala on Kristuksessa  vapauttanut meidät vapauteen elämään ihmisen elämää. Elämään, jossa Hän seisoo molemmilla jaloilla mukana. Ja. Miksi Hän jopa nuhteli aikansa uskonnollisia johtajia kaksinaismoralismista sekä kehällisten taakkojen asettamisesta elämän ylle, joita he eivät kuitenkaan itsekään jaksa saatikka tahdo noudattaa niin miksi ihmeessä se ’jokin’ (kuka liekään?) tai ’kaikki’ (ketkä kaikki?) laittaa meidät elämään makaronit silmillä ja tiukkapipo korvilla. Miksi elämästä ei saa nauttia Raamatun luomien rajojen puitteissa? Miksi teemme vääräksi ja jopa synniksi sellaiset asiat, jotka Jumala on viisaudessaan ja hyvyydessään luonut? 

Tiedän, että kaikissa kulttuureissa löytyy tätä, mutta etenkin omassani on tuo kaksinaismoralismi välillä ihan jäätävää. Yhteisossämme se ’Joku’ valvoo, että kengät tai pitsien reunat ovat just eikä melkein oikean väriset ja oikeaan suuntaan mutta samaan aikaan kaikilla moraalin mittareilla mitattuna voidaan toimia räikeän siveettömästi ja täysin ihmisyyttä vastaan ja vielä jopa suositaan sitä tai niitä, jotka mitä räikeimmin sitä toteuttavat elämässään. Olemme ajassa, jossa riittää kunhan on pling plingiä ja lakeria, vaikka helvetin tulessa. Kaikki normaali ja oikeasti pyhä sekä kaunis käännetään noloksi, kaajeenmoiseksi ja rumaksi tai jopa synniksi. Vastaavasti kaikki epäkurantti nostetaan arvoon arvaamattomaan. Tekopyhyys oli yleistä Jeesuksen aikana. fariseukset ja lainopettajat tekivät paljon pahaa, mutta olivat tarkkoja pienten asioiden noudattamisessa. Siksi Jeesus sanoikin heille: "Te sokeat oppaat! Hyttysen te siivilöitte, mutta nielaisette kamelin!" (Matt. 23:24). Samanlainen ellei jopa pahempi tekopyhyys elää ja voi hyvin meidänkin aikanamme. 

 

Suuren unelman mies Martti Luther King jr toteaa osuvasti:

Ennen pitkää jokainen joutuu kohtaamaan päätöksen, joka ei ole turvallinen, hyödyllinen eikä suosittu. Meidän on silti toimittava, ja omatuntomme neuvoo, kuinka se on oikeudenmukaista.”