Suomen 103. itsenäisyyspäiväjuhlan mietteitä

Meillä oli kunnia viettää 103:tta Suomen itsenäisyyspäiväjuhlaa, vaikkakin melko poikkeuksellisissa oloissa. Aamulla riensimme pienen joukon kanssa (koronasta johtuen) Hietaniemen hautausmaalle laskemaan muistoseppeleet sekä Mannerheimin että sodassa kaatuneiden romanien muistomerkeille. Seppeleet oli STM/RONK ja OPH tuottamat. 

Iltapäivällä itsenäisyyspäivän livelähetyksessä tuotiin esille eri puolilta Suomea romaneiden tervehdyksiä, musiikkiesityksiä sekä lyhyitä haastattelua itsenäisyyteen liittyen mm. yli 90-vuotiaan Vieno Palmin Säkkijärveltä -haastattelu. Mukana yhteisessä juhlassa oli romaniyhteisölle tyypillisesti niin lapsia, nuoria, aikuisia kuin ikäihmisiämme kaiken kaikkiaan 500 taloutta (etäyhteyksien takana). Oli voimaannuttavaa ja yhteisöllistä viettää arvokasta juhlaa yhdessä sekä tuoda kiitos edesmenneille veteraaneille ja lotille sekä kiittää Jumalaa rakkaasta kotimaastamme. 

Monikulttuurinen ja monimuotoinen Suomi oli upeasti kutsuttu Linnan juhliin, vai oliko.

Upean päivän päätteeksi oli mahtavaa ydinperheen kanssa pysähtyä katsomaan hieman erilaisia linnanjuhlia, jossa huomioitiin Suomen monimuotoisuus. Olikin sydäntälämmittävää nähdä, kun juhlassa huomioitiin Suomen alkuperäiskansa saamelaiset, lapset, nuoret, maahanmuuttajat, karjalaiset evakot, kulttuuriväki, hoitajat jne. odotimmekin jännittyneinä, mitä romaneista mahdetaan mainita tai tuodaan esille Suomen itsenäisyysnäkökulmasta. Juhlat kuitenkin loppuivat ja mitään mainintaa tai tervehdyksen tuojaa tai musiikillista antia Suomen romaniväestön puolesta ei näkynyt eikä kuulunut. Tuli kyllä pitkästä aikaa surullinen mieli. Meidän isät ja esi-isämme ovat myös olleet Suomen sodissa mukana sekä rakentamassa suomalaista yhteiskuntaamme niin kuin olen itse ja perheeni kanssa myös.