Elokuussa Paimiossa ensi-iltansa saava Syvä laulu -musikaali kertoo romanien historiasta fiktiivisesti todenmukaisilla tapahtumilla höystettynä.

Syvä laulu -hanke on herättänyt paljon mielenkiintoa ja innostusta Turun seudulla. En ole kuullut, että Suomessa olisi koskaan aikaisemmin tehty tämäntyyppistä hanketta. Uteliaisuuteni innoittamana sovin haastatteluajan Mertsi Ärlingin kanssa. Hän on Mikaelin seurakunnan diakoni Mertsi Ärling ja yksi musikaaliprojektin sieluista.

Sovimme tapaavamme paikallisen hyväntekeväisyysjärjestön, Operaatio Ruokakassin, varastolla. Ärlingiä odottaessani juttelin musikaalin puvustuksessa mukana olevan kolmen iloisen rouvan kanssa. Rouvat miettivät, minkälaisia vaatteita tarvitaan keskitysleirikohtaukseen. Niin, hyvin herkästi ajattelemme, että holokausti kohdistui vain juutalaisiin, mutta unohdamme, että vainoissa kuoli myös kaksi miljoonaa romania.

Ihmisten kirjo

Syvän laulun monikerroksinen tarina käsittelee romanien historian lisäksi koko romanimusiikin skaalaa, genreä. Tarinan punaisena lankana on nuoren naisen kasvuprosessi. Neito on aikuistumassa ja ottamassa käyttöön aikuisen romaninaisen asun. Samalla hän miettii identiteettiään: Kuka minä olen? Mistä minä tulen? Teoksessa käsitellään myös hengellistä ja yhteiskunnallista tematiikkaa. Tarinaa kuljetetaan musiikin avulla eteenpäin.

Idea musikaalista syntyi Mertsin vaimon, Katjan, mielessä. Hän on aina halunnut tehdä musikaalin, ja tutustuttuaan Federico Garcia Lorcan runoihin, lähinnä mustalaisromansseihin, hän sai lisää intoa. Katja alkoi kehittää ideaa ja kertoi siitä kirjailija Merja Issalle, joka kehitti musikaaliin kehystarinan.

Ylpeyttä äänessään Ärling toteaa, että Syvä laulu -musikaali on ainutlaatuinen projekti. Hän ei ole kuullut, että samankaltaista juttua olisi koskaan tehty, ainakaan Suomessa.

"Musikaalin tekemiseen on haluttu ottaa mukaan aivan tavallisia ihmisiä, auttaa ja voimaannuttaa heitä sekä nostaa esiin erilaista kulttuuria ja positiivista näkökantaa. Alussa Operaatio Ruokakassi oli mukana, mutta matkan varrella hallinnollinen vastuu vaihtui ja pääroolin otti Mikaelin ystävät ry", Ärling kertoo.

Mukana ovat myös turkulaiset Mikaelin ja Katariinan seurakunnat. Heidän johdollaan on ollut tarkoitus mennä mukaan ihmisten elämään diakonisesti ja tuoda avun mahdollisuus jokaiselle osallistujalle.

"Jokaisen mukana olevan kanssa on keskusteltu elämästä, menneisyydestä, tulevaisuudesta ja tuotu esiin se mahdollisuus, että voimme kulkea rinnalla, neuvoa, auttaa tai olla lähellä. Osalla on elämä ihan tavallista eivätkä he kaipaa sen kummemmin apua. Sitten on joukossa ihmisiä, joita on autettu eri tavalla erilaissa elämäntilanteissa. Ei niinkään taloudellisesti vaan muulla tavoin. Autettu miettimään elämää eteenpäin, opiskelupaikkaa, työpaikkaa ja kaikkea sellaista."

Merkittävä asia on tietysti se, että osallistujat saavat olla osa isoa produktiota ja muodostaa katsojille esiteltävän "lopputuotteen".

Myönteisiä vaikutuksia

Ärling kertoo, että kun esitykset elokuun lopussa ovat ohi, koko työporukka aikoo kokoontua yhteen, syödä ja miettiä, mitä produktio on antanut ja mitä ajatuksia se on herättänyt.

"Katsotaan ketkä ovat valmiita lähtemään seuraavaan projektiin. Ei ehkä näin isoon, mutta johonkin musikaaliin tai draamalliseen näytelmään. Katja on miettinyt, jos voisi dramatisoida John Bunyanin kirjoittaman Kristityn vaellus -kirjan. Osa mukana olleista on lähdössä mukaan seurakuntien vapaaehtoistyöhön tavalla tai toisella. Diakonisen osuuden tarkoitus olikin, että ihmiset voisivat löytää seurakunnasta paikan, jossa voisi tehdä jotakin. Jokaisella on tarve tuntea itsensä tarpeelliseksi."

Projektissa on ollut mukana "kantasuomalaisia", romaneja, maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita, eli joukko on hyvin monikulttuurinen. Musikaalia on tehty lähinnä talkoovoimin, sillä palkattuja ovat vain ohjaajat ja koreografi.

Olet ollut alusta asti mukana projektissa. Minkälaisia muutoksia olet havainnut ihmisissä?

"Minuun on vaikuttanut se, että on olemassa ihmisiä, joilla saattaa olla takana pitkäkin masennuskausi ja näen heidän hymyilevän harjoituksissa. Silloin tiedän, että tämä asia on täyttänyt tarkoituksensa ja ihmiset ovat lähteneet kotoa tekemään jotakin yhdessä. Toinen asia, josta olen ollut iloinen on, että joillekin ihmisille on löytynyt esimerkiksi oppisopimuspaikka ja mahdollinen työpaikka. Ihmisiä on kannustettu hakemaan opiskelupaikkoja."

Kysymykseeni, havaitsiko Ärling rasismin ja ennakkoluulojen hälvenneen tai vähentyneen produktion aikana, hän vastasi, että he ovat halunneet tässä keskittyä enemmänkin ihmisiä yhdistäviin asioihin. Suuri yhdistävä tekijä on ihmisyys ja musiikki.

"Ennakkoluulot ovat ikään kuin karisset pois kun olemme tavanneet toisemme ihmisinä, ja se on ollut tärkeä tekijä. Musikaali on kuitenkin myös kannanotto kaikenlaista rasismia vastaan", toteaa Mertsi Ärling lopuksi.

Anna-Liisa Karpov

Syvä laulu Paimion esitettiin kesäteatterissa 17.-26.8.2012
Musikaaliproduktiosta tehtiin myös opinnäytetyö LUE