Opiskelijat tarvitsevat turvaverkkoja

Opintojen aloittaminen on se tärkeä vaihe elämässä, jolloin opiskelija pääsee käyttämään voimavarojaan ja tutustumaan uuteen sekä mielenkiintoiseen yhteisöön. Silti matka valmistumiseen saattaa olla monivaiheinen: alun jälkeen innostus notkahtaa, töiden ja opiskelun yhteen sovittaminen kuormittaa ja oma opiskeluala mietityttää. Tarvitaan siis sellaisia tekijöitä, jotka antavat sisältöä ja tukea ajoittain haasteellisenkin opintojakson tai tutkinnon loppuun saattamiseksi. 

Luokkayhteisöön kiinnittyneet opiskelijat kokevat selvästi muita vähemmän yksinäisyyttä, ahdistuneisuutta tai uupumusasteista väsymystä koulunkäynnistä. Yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemus, merkityksellisyys sekä kokemus mahdollisuudesta vaikuttaa omaan elämään ja arkeen vahvistavat yksittäisinä tekijöinä kokonaisvaltaista jaksamista. (Halme, Hedman, Ikonen, Rajala 2018, 60; Reinikainen 2019.) 

Nuoren itsetunnon tukeminen ja oppimisen kipinän luominen ovat tärkeitä: sinä osaat, sinä pystyt. Opintojen suorittamisen rinnalla tarvitaan onnistumisen iloa, luovuutta ja sosiaalisten taitojen opetusta. Onnistumisen kokemukset, vahvuuksien tukeminen ja myönteinen palaute ehkäisevät poissaoloja ja opintojen keskeytymistä. (Halme ym. 2018, 60.) 

Voimaa opiskeluun -hankkeessa vahvistui, että koulutusorganisaatioiden tulee sisällyttää mielenterveyttä tukevia elementtejä luonnolliseksi osaksi rakenteita, toimintakulttuuria ja opetussisältöjä. Edistävän mielenterveystyön rakentaminen lähtee siitä, että vahvistetaan koulutusorganisaatioiden henkilöstön mielenterveysosaamista, turvataan toimiva opiskeluterveydenhuolto sekä edistetään moniammatillista yhteistyötä. Ongelmien ennaltaehkäisyn ja uupumuksen varhaisen tunnistamisen avulla opintojen viivästyminen vähenee ja siirtyminen jatko-opintoihin ja työelämään nopeutuu. Vaihtoehtona ovat uupuneet ja masentuneet nuoret, joiden kuntouttaminen ja hoito vaativat resursseja, joita ei voi kaikkia edes euroissa mitata.

Ohjauksella on väliä Suurin osa opiskelijoista kaipaa ainakin jossakin opintojensa vaiheessa tukea opintoihinsa integroitumisessa, opintojen aikaisten valintojen tekemisessä sekä ammatti-identiteetin kasvussa tai asiantuntijaksi kehittymisessä. Ohjaus näyttäytyy opiskelijoille hyvin monimerkityksellisenä toimintana. Ohjauksen keskeinen merkitys ja anti opiskelijoille on, että hän saa tukea omalle pohdinnalle ja valintojen tekemiselle (Saramäki & Herranen 2013, 23). Ohjauksen merkityksiä ovat myös vertaistuki, opintojen sujumisen helpottaminen, ammatilliseen identiteettiin kasvattaminen ja oppilaitosten toimintatapojen opettaminen. 

Opiskeluasteesta ja koulutusorganisaatiosta riippuen ohjaus painottuu yleisimmin joko opintojen alku-, keski- tai loppuvaiheeseen tai joidenkin opiskelijoiden kohdalla kaikkiin vaiheisiin. Yleensä ohjaustarpeen ilmentyessä ohjaus keskittyy pääsääntöisesti opintojen ja opiskelun ohjaukseen, mikä ei vielä kata kaikkia opiskelijoiden ohjauksellisia tarpeita. Ohjauskeskusteluista voidaan rakentaa myös vuorovaikutteisia, holistisia ja sellaisia tilanteita, jotka tukevat opiskelijan kokonaisvaltaista hyvinvointia. (Lairio & Penttinen 2005, 23-24.) 

Opettajan roolin muuttuminen ohjauksellisempaan suuntaan vaatii myös itse ohjauksen kehittämistä niin, että ohjaaminen huomioi entistä tarkemmin opiskelijoiden yksilölliset tarpeet ja tavoitteet opiskelulleen. Vehviläinen (2014, 12) korostaa, että ohjauksessa on kyse ihmisten välisestä aidosta kohtaamisesta ja ohjausprosessin tulisi aina tapahtua dialogisessa ja kunnioittavassa kohtaamisessa ohjaajan ja ohjattavan välillä. Opiskelijalähtöinen yksilöllinen ohjaus helpottaa opiskelijaa löytämään paikkansa luokassa, koulutusorganisaatiossa ja yhteiskunnassa ja nopeuttaa opiskelijan valmistumista osaaviksi oman alansa ammattilaiseksi tai asiantuntijaksi. Yksinjääminen opintopolun haastavissa tilanteissa voi pahimmassa tapauksessa vaikuttaa opiskelijan hyvinvointiin, opiskelumotivaation katoamiseen tai opintojen viivästymiseen. Ohjausta ei tule tarkastella ainoastaan opintojen sujumisen ja nopean valmistumisen vauhdittajana vaan myös opiskelijan ihmisenä ja yksilönä kasvun ja kehittymisen tukena. 

Ohjauksesta vastaavien opettajien hyvinvointi ja jaksaminen välittyvät suoraan opiskelijoiden hyvinvoinnin tueksi, siksi on tärkeää huolehtia myös opettajien jaksamisesta ja mielen hyvinvointia tukevista käytänteistä.

LÄHTEET

Halme, N. Hedman, L., Ikonen, R. & Rajala, R. (2018). Lasten ja nuorten hyvinvointi. Kouluterveyskyselyn tuloksia. (Työpaperi 15/2018). Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavilla https:// urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-115-7 

Lairio, M., & Penttinen, L. (2005). Kohti uutta ohjauskulttuuria. Teoksessa A. R. Nummenmaa, M. Lairio, V. Korhonen, & S. Eerola (toim.) Ohjaus yliopiston oppimisympäristöissä (s. 19-43). Tampere Tampere University Press. 

Reinikainen, R. (2019). Tietopaketti yhteisöllisyydestä ammatillisella toisella asteella ja ammattikorkeakoulussa. Voimaa opiskeluun -hanke. Saatavilla 14.10.2019 https://voimaaopiskeluun.diak.fi/ wp-content/uploads/sites/7/2019/05/Diak_Voimaa_opiskeluun_Tietopaketti_yhteisollisyydesta_XXs_A4_040519.pdf 

Saramäki, M. & Herranen, M. (2013). Ohjaus on ihmistyötä, johon tarvitaan osaavia resursseja. Teoksessa H. Kaarniemi (toim.) Luotsausta ja luovintaa. Työelämäorientoituneen opetuksen ja ohjauksen kehittäminen Itä-Suomen yliopistossa (s. 21-24). Joensuu: Itä-Suomen yliopisto. Saatavilla https:// epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1287-9/urn_isbn_978-952-61-1287-9.pdf Viitattu 23.8.2016. 

Vehviläinen, S. (2014). Ohjaustyön opas: Yhteistyössä kohti toimijuutta. Helsinki: Gaudeamus.

Artikkeli julkaistu alunperin Voimaa opiskeluun julkaisussa 2020