Tiedätkö sinä keneen uskot?

Usko on tiedon vastakohta, sellaisen uskottelemista, mitä ei oikeasti ole. Tällainen ajatus tai uskomus ei ole harvinaista kristinuskosta. Jotta voisi varmuudella sanoa, ettei ole Jumalaa, kuoleman jälkeistä elämää ja sielun pelastusta, meidän täytyisi tietää kaikki, olla kuin jumala. No kaikkihan me tiedämme, ettei tällaista tietomäärää ole kenelläkään ihmisellä. On oikeastaan yllättävääkin, kuinka monissa suurissa asioissa on jäätävä uskon varaan.

 
Apostoli Paavali toteaa (2. Tim. 1:12), että hän tietää keneen uskoo ja on varma siitä... Toki Paavali tiesi Jeesuksen eläneen ja teot, joita Jeesus teki vähintäänkin lukuisten silminnäkijätodistajien kertomuksista. Mutta sitten ylösnoussut Jeesus ilmestyi hänelle ja muutti Paavalin koko elämän. Sen jälkeen oli selvää, kenen asialle hän halusi koko elämänsä antaa marttyyriuuteen saakka.

itsekin voisin todeta omasta uskostani - olenhan kohdannut omassa elämässäni Jumalan niin mieleenpainuvasti, ettei Häntä ole syytä unohtaa, koko elämäni muuttui, sain kutsun tehdä itseäni suurempia asioita Hänen kunniaksi ja paljon paljon muuta - että on niin paljon valoa, että voin uskoa, mutta myös niin paljon jää pimeään, etten voi olla uskomatta.

Uskosta voisi todeta myös sen, ettei Jumala toimi niin, että kaikkien olisi pakko uskoa. Usko ei ole tiedon vastakohta; tiedon vastakohta on tietämätyömyys. Uskon vastakohta on epäusko ja juuri sen kanssa olemme vaikeuksissa, koska jo se, että kavahdamme elämämme muuttumista, saa meidät pitämään kynsin hampain kiinni pinttyneistä ajatustottumuksistamme, joita erehdymme pitämään järkevinä. 

Kuuntele: MINÄ USKON, VAIKKEN NÄE...