Suomessa on periaatteessa neljä valtakunnallista romanijärjestöä, jotka tekevät vain hieman toisistaan poiketen samaa työtä ja samoille kohderyhmille. Jokaisesta näistä voisi kirjoittaa pitkät pätkät, mitä hyvää itsekukin järjestö on saanut aikaiseksi. Yhden merkityävän voimavaran näistä jokainen järjestö on laiminlyönnyt ja se on yhteistyöstä...
Monien meistä on vaikea uskoa, että Jumala on rakkaus, koska maailmassa on niin paljon kärsimystä ja pahaa. Usein mietin, että pohtivatko samat ihmiset sitä, että mikä osuus kaikkeen kärsimykseeen ja pahuuteen on meillä; ihmisillä. Me teemme pahaa, sallimme kärsimystä ja tuotamme niitä molempia.
Olen melkoisen rikki sisimmässäni tunnemaailmaltani, vaikka Jumala on paljon siis todella paljon minua eheytyänyt ja lääkinnyt haavojani. Ei ole helppoa olla sirpaleinen sisältä varsinkaan miehenä. Ulospäin saattaa näkyä kovuus ja hallitsevuus mutta useimmiten ne ovat vain keinoja (defenssejä) peittää arat kohdat itsessä. Kipeimmin sattuvat kohdat...
Usko on luottamista. lapsi uskoo vanhempiinsa, isään ja äitiin, joidenka kädet ottavat vastaan hyppivän lapsen. Jos jompikumpi vanhemmista kehoittaisi hyppäämään, mutta vetäisikin kätensä pois - vaikka vain leikillään ja ilman vahingon vaaraa - sellainen olisi omiaan heikentämään luottamusta. Tämän ajan vaaleanpunaisten lupausten ajassa on tärkeää...
Elämää pitää tarrata liepeestä ja sanoa: Mukana ollaan. Antaa mennä! (Maya Angelou)
Sanon lähes jokaisena aamuna itselleni: "Sinulla on tänään kaksi vaihtoehtoa: voit olla joko hyvällä tai pahalla tuulella." Useimmiten päätän olla hyvällä tuulella ja se näkyy minussa mm. siinä, että hyräilen aamuisin kotona.
Kristityt eivät odota maailmanloppua. Alusta alkaen seurakunta on odottanut Jeesuksen paluuta, toista tulemista. Opetus Jeesuksen paluusta ja siihen liittyvä kehotus odottamiseen ja valvomiseen on ollut kristillistä julistusta apostoleista alkaen. Jeesus itse puhui usein toisesta tulemisestaan. hän sanoi myös, että Hänen tulemisensa päivää ei tiedä...
Jotkut ihmiset onnistuvat elämässään, koska kohtalo on niin määrännyt; mutta useimmat ihmiset onnistuvat, koska he ovat itse niin päättäneet.
Rohkaisemisessa on suurempi voima kuin uskotkaan. Toisen rohkaiseminen parhaimmillaan selättää huonon itsetunnon. Minulla on tästä monia upeita kokemuksia ja todisteita, kuinka rohkaisut saavat ihmisen elämään.
Olenko rohkaisija ja hyvään kannustaja. Osaanko iloita muiden menestymisestä kuin omastani vain näenkö ja tuonko aina asioiden nurjan puolen - onko lasini puoliksi täynnä vai tyhjä?
Millainen seurakunta on sanojen ja tekojen seurakunta?